Veriseitikkejä

Metsät ovat nyt täynnä sieniä! Enkä pysty olemaan pois metsästä, sillä olen joskus lapsuudessani saanut keräilykärpäsen pureman. Olen suorastaan addiktoitunut marjastukseen ja sienestykseen. Metsään menemisen halu on niin polttava, että osaan eläytyä siihen, miltä johonkin aineeseen koukussa olevasta tuntuu. Sitä on saatava, sienestystä...
Tänään sain syötävien sienten (tatteja, lampaankääpiä, rouskuja ja jopa suppilovahveroita) lisäksi ihan kunnon saaliin värisieniä, veriseitikkejä.


Veriseitikkejä...

ja lampaan raakavillaa, jotka aion syksyn aikana prosessoida yhdeksi tuotteeksi.

Coloria.net

Dermocybe sanguinea Veriseitikki (Cortinarius sanguineus)

Kokonaan tummanpunainen, pieni ja hento sieni (lakin läpimitta korkeintaan 3 cm), ei ole myrkyllinen. Suomessa melko yleinen; sammaleen joukossa kuusimetsässä. Ilman pureusainetta oranssia, ruosteenpunaista, jäätyneestä tai mätääntyneestä sienestä punaviolettia. Alunalla punaista ja punaoranssia, jäätyneestä tai mätääntyneestä tummanpunaista. Tinalla kirkkaanpunaista, jäätyneestä tai mätääntyneestä viininpunaista. Kuparilla sekä tuoreesta että jäätyneestä tai mätääntyneestä sienestä kanelinruskeaa, syvää punaruskeaa. Raudalla violettia ja ruskeaa, violetinmustaa, jäätyneestä tai mätääntyneestä mustaa. Käytetty mm. Skotlannissa.