Naisellisen kaunista

Naisen elämää -näyttely  Kirnussa 4.3.-28.3

Koivukylän kirjasto

 'Naisellisen kaunista' Koivukylän kirjastossa

koko 88 cm x 89 cm

huopakollaasi merinoneulahuopaa ja värjättyä silkkisifonkia ja kierrätysmateriaaleja (nappeja, pitsiä)

Virikekuva ja toteutus:

Naisen elämää

Tulevasta näyttelystämme kertova juliste on Heikin tekemä - Paula Vertainen-Zimmelin kuvasta. Työ on mukana näyttelyssä.

Näyttelyn esittelyteksti on Heidi Halmin:

Naisen elämää -näyttely  Kirnussa 4.3.-28.3

Sirpa Eronen, Heidi Galle, Heidi Halm, Inkeri Holopainen, Katri Kananen, Katja Salmi, Tuula Vuokkomaa ja Paula Vertainen-Zimmel

Kokeilevan käsityötaiteen opinnot Helsingin suomalaisessa työväenopistossa yhdisti kahdeksan erilaista ja eri-ikäistä naista niin että vielä opintojen päättymisen ja toukokuussa 2011 pidetyn lopputyönäyttelyn jälkeenkin naiset ovat pitäneet yhteyttä ja tavanneet aika ajoin. Viime kesänä syntyi ajatus uuden yhteisnäyttelyn tekemisestä. Teeman valinta naisen elämästä tuntui luonnolliselta, koska opiskelujen aikana oli käsitöiden tekemisen lomassa eletty niin iloja kuin surujakin.
Näyttely kuvaa naisen elämän kirjoa monella värillä ja materiaalilla. Suurin osa töistä sijoittuu Kirnun näyttelyseinälle erilaisina seinätekstiileinä ja teoksina. Katja Salmi tutkii teoksissaan äideiltä tyttärille siirtyvää henkistä perintöä ja sen vaikutusta naisten elämään. Katri Kanasen työ tarjoaa naisellista kauneutta,  kun taas Sirpa Erosen teos kertoo elämän kerroksellisuudesta ja kauneuden katoamista. Heidi Galle miettii naisen ehtiväisyyttä omassa teoksessaan Kuin kissan yhdeksän henkeä ja Irkeri Holopainen käsityönperinteitä ryijy-työssään.
Heidi Halm kuvaa omassa työssään naisen sisäistä maailmaa kun kylmyys tulee ja pimeys laskeutuu.
Osa näyttelytöistä sijoittuu lasivitriiniin. Vitriinissä näkee Paula Vertainen-Zimmelin Kaunottaren ja hirviön, sekä Tuula Vuokkomaan itse sitomiaan kirjoja. Tekemistään Tuula kuvaa siten että
tarve tulee usein tilanteissa, joissa jokin elämässä muuttuu tai päästän vanhasta irti. Kuvaan mieluiten eri tekniikoita yhdistelemällä tunnetiloja ja asioita, joita on vaikea pukea sanoiksi.

Naisen elämää

Kokoonnumme kokeilevan käsityön vanhan ryhmän kanssa edelleen silloin tällöin (käsityötaiteen perusopetus aikuisille). Meitä on noin kymmenen naisen tiivis ja mukava ryhmä. Olimme koossa työväenopiston ryhmänä noin viisi vuotta. Syventävät opinnot meiltä päättyivät keväällä -11. Kesällä päätimme, että haluamme tehdä edelleen jotain yhdessä. Mietimme yhdistyksen perustamista, mutta tulimme siihen tulokseen, että se on liian vaivalloista eli byrokraattista. Keksimme sen sijaan, että puuhaamme yhdessä kevään aikana pystyyn oman näyttelyn.
Näyttelytilaksi koko maaliskuuksi saatiin Heidin suhteiden avulla Vantaan Koivukylän kirjaston näyttelytila Kirnu.

Teemaksi otimme 'naisen elämää'. Siitä meillä kaikilla on kokemusta hyvin monesta näkökulmasta.

Minä aloitin aiheen tutkiskelun mietiskelemällä, mitä  naiseus minulle merkitsee. Olen aina ihmetellyt naisia, jotka kiljuvat pienten ampiaisten ja hämähäkkien takia, esittävät avutonta koneiden ja laitteiden kanssa, pitävät vaaleanpunaisesta ja ennen kaikkea osaavat kävellä korkokengillä, käyttävät helmiä ja meikkaavat. Outo maailma minulle!

Olen aiemmin näissä käsityötaiteen jutuissani pyrkinyt johonkin muuhun kuin kauniiseen. Nyt päätin ottaa haasteeksi 'naisellisen kauniin'. Tutkin nyt, pystynkö ollenkaan tekemään kaunista. Kaunis-sanakin on muuten perin naisellinen sana. Miehet eivät sitä juuri viljele.

Tutkiskelin aihetta tekemällä kuvakollaaseja kaikkein naisellisimmasta kuvista, joita netistä löysin.
Huopakollaasi sopii mielestäni hyvin tekniikaksi tuon vaaleanpunaisen ruusu- ja helmimaailman toteuttamisessa.