Villat pesty

Tänään pesin vihon viimeiset raakavillat syksyllä saamastani liki kymmenen kilon raakavillaerästä. Pahnan pohjimmaisiksi olivat tietysti jääneet kaikkein roskaisimmat! En edes jaksanut nyppiä niistä kaikkia männynneulasia pois. Toiveikkaana ajattelen, että kyllä ne roskat sitten karstatessa karisevat. Tuon satsin karstaus on kyllä sitten pakko tehdä pihalla.

Nyt vain pitäisi saada villaa karstattua ja lankaa kehrättyä, sillä onnistuin pääsemään tänä kesänä kahdellekin työväenopiston kasvivärjäyskurssille.  Mieluummin tietysti värjäisin omia lankojani. Helsingin kurssi on kesäkuun alussa ja Vantaan elo- syyskuun vaihteessa.

Jonkun verran minulla on jo kehrättynä lankoja, mutta eivät nämä riitä kuin alkuun.
Siispä pois koneen äärestä ja kehräämään!

Villan värjäystä

Pistin pesemiäni villoja värikattilaan. Tarkoituksena on yrittää tehdä karstamyllyllä sellaista tumma-luumu-roosa yhdistelmää. Saapa nähdä minkälainen lanka on lopputuloksena. Värjäsin taas Supralanilla. Minulla ei ole kunnollista tarkkuusvaakaa, joten nuo värit on tehty summittaisesti. Kummassakin on 50 % keltaista, 25% molempia punaista ja sinistä %. Villaa oli molemmissa 200 grammaa ja väriä vaaleammassa 2 grammaa, tummemmassa 6 grammaa. Apuaineina ovat glaubersuola ja etikka.

Lisää kuvia tulee, kun saan villat karstattua ja pääsen kehräämään niitä.

Karstamyllyllä

Sain Kehrääjien killan karstamyllyn viikoksi lainaan. Heikin piti ensin hiukan tuunata minulle pöytää, sillä meiltä ei oikein löytynyt sopivaa pöydänkulmaa myllyn tukevaan kiinnittämiseen. Puulevyn ja puristimien avulla semmoinen syntyi.

Sopiva kerrallaan karastattava määrä villaa tuntuu noin 20 grammaa.

Kuitu alkaa kehruuvalmista, kun olen kierrättänyt sen kolme-neljä kertaa myllyn kautta.

Testasin jo eilen onnistuuko itse pesemieni raakavillojen kehruu, sillä pelkäsin, että olen pessyt kaiken lanoliinin pois villasta. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut käynyt, sillä villaa sai kehrättyä aivan mainiosti.

Raakavillaa pesussa, osa 2

Kolme ämpärillistä villaa oli yön yli liossa kylppärissä. Myöntää täytyy, että onhan se aikamoinen työmaa pestä niitä. Kolmannen ämpärin kohdalla väsyin ja lykkäsin ne pesupussissa pesukoneeseen villanpesuohjelmalle. Jonkun verran ne siellä koneessa kyllä alkavat valitettavasti  huopua.
Joku kirjoitti jollain kehräyssivustolla, että ei tuhlaa aikaansa villan pesuun, koska kehrättäväksi saa ostamalla hienoja valmiiksi karstattuja ja värjättyjä kuituja. Se riippuu niin siitä, mihin aikansa haluaa käyttää. Omalla kohdallani vertaisin tätä marjastukseen. Marjojakin saa kaupasta valmiiksi perattuina ja pakastettuina ja vaikka keitoksi keitettynä. Siinä on kuitenkin minulle se joku ihan oma juttunsa, että saan tehdä koko prosessin itse alusta loppuun. Minä ihan oikeasti nautin tuosta likaisen villan pesusta. Siinä ainakin näkyy kädenjälki!

Tässä vähän kuvaa tilanteesta ennen ja jälkeen... Puhtaat ovat käsinpestyjä.

Raakavillan pesua

Päätin kokeilla raakavilla fermentointipesua... Olimme nimittäin viikon ulkomaanmatkalla ja ajattelin, että poissa olomme aikana villa voi rauhassa tekeytyä kylpärissämme. Jätin ämpäriin kylmään veteen parisataa grammaa villaa seisomaan. Haistelin jännityksellä sisäilmaa ulko-ovea avatessani, mutta mitään pahempaa tuoksua ei heti tuntunutkaan, toisin kuin olin pelännyt. Kylpärissäkään ei haissut, sillä olin laittanut kannen ämpärin päälle. Mutta kun nostin kannen... yhm mikä hajupölähdys. Piti perääntyä, hengittää hetken aikaa rauhallisesti olohuoneessa  ja yrittää nenän kautta hengittämättä uudenman kerran lähestyä ämpäriä. Ruskeaakin ruskeampi, suoraan sanoen kuvottava liotusvesi lensi heti kaaressa viemäriin. Sen verran se löyhkäsi. Sitten aloin rohkeasti huuhtelemaan villaa, ja kas, reilun huuhtelun jälkeen paha haju hävisi.

Kuravesikuva on niin kamala näköinen, että en halua pistää sitä tänne. Laitan sen sijaan kuvan puhtaasta kuivuneesta ihanasta villasta.

Raakavillaa

Tulipan viime perjantaina saatua mukava säkillinen, noin yhdeksän kiloa, aitoa suomenlampaan raakavillaa! Kiitos tuojille. Olen jo aloittanut villan pesun. Ensimmäisen erän pesin kraanakuumalla vedellä ja tipalla astianpesuainetta. Puhdasta tuli, mutta pelkään, että sain lian ohella myös kaiken lanoliinin pestyä villasta. Kehrääminen voi olla hankalaa. Sellaisen neuvon luin jostain, että jos lanoliini on tullut pestyä pois, villaan kannattaisi ennen kehruuta suihkutella suihkepullolla vähän vesi-ruokaöljyliuosta. Täytyy ehkä kokeilla. Tänään laitoin villaa pesupussissa likoon suht viileään vesiämpäriin. Saapa nähdä, kuinka likaista vesi on huomenna. Lampaan haisua on huushollissa, mutta eihän se ihan kamalaa ole.

Pistäydyin tänään aivan sattumalta työpaikan lähellä olevassa antikvariaatissa, ja kas, kuinka minua onnisti, siellä oli hyvä kehräämistä ja villan värjäystä käsittelevä kirja: Margaret Dixon, The wool book. (1979)

Abstract: This book not only tells you how to spin, both on a spindle and on various types of wheels, but it also goes into the history of wheels, but it also goes into the history of the whole subject and gives details of some of the fascinating sheep breeds which may be found. The difference between their fleeces and the uses to which they are best suited are also explained. The skill of dyeing using lichens and other wild plants is also fully described and the rich colours most important of all, it brings out the joy of participating in a natural process.Remarks: Colour and B&W Photographs, Illustrations, Bibliography and Index.