Vyyhdinpuu - kerilaud

Tänään hain postista aivan ihastuttavan kapineen! Se on hienoa käsityötä Virosta - vyyhdinpuu. Olen tähän asti tehnyt vaihtelevan pituisia vyyhtejä kerinpuulla, mutta tästä lähin syntyy tasaisia vyyhtejä.

Vyyhdinpuun jäljille pääsin Leenan käsityöt -blogin kautta. Ülle kertoo omilla sivuillaan miehensä puusta valmistamista vyyhdinpuusta ja kerijälaitteesta lisää, tosin viroksi, mutta kuvat kertovat mistä on kysymys.

Kerilauad ja lõngakerijad/ball winders and yarn swifts (haspels)

Ülle kirjoittaa mainiota englantia!

Kehräysharjoituksia, osa 2

Kehräysharjoitukset etenevät. Tässä on jotain pitkävedon tapaista... siis olisiko tämä modified long-draw?

Navajo-kertaamista

Heikki kuvasi, kun Navajo-kertasin kehräämääni lankaa. Mielestäni tuosta näkyy aika selvästi, kuinka tehdään  silmukka, joka on homman juju.

Suora linkki youtubeen

Villat pesty

Tänään pesin vihon viimeiset raakavillat syksyllä saamastani liki kymmenen kilon raakavillaerästä. Pahnan pohjimmaisiksi olivat tietysti jääneet kaikkein roskaisimmat! En edes jaksanut nyppiä niistä kaikkia männynneulasia pois. Toiveikkaana ajattelen, että kyllä ne roskat sitten karstatessa karisevat. Tuon satsin karstaus on kyllä sitten pakko tehdä pihalla.

Nyt vain pitäisi saada villaa karstattua ja lankaa kehrättyä, sillä onnistuin pääsemään tänä kesänä kahdellekin työväenopiston kasvivärjäyskurssille.  Mieluummin tietysti värjäisin omia lankojani. Helsingin kurssi on kesäkuun alussa ja Vantaan elo- syyskuun vaihteessa.

Jonkun verran minulla on jo kehrättynä lankoja, mutta eivät nämä riitä kuin alkuun.
Siispä pois koneen äärestä ja kehräämään!

Pitkää vetoa

Opettelen par'aikaa kehräämään pitkällä vedolla. Vähitellen se alkaa sujua. Mielellään se toinen käsi kuitenkin aina hakeutuu avuksi kiskomaan kuitua, mutta on vain luotettava siihen, että kuidut kyllä kiertyvät toistensa ympärille ilman minun venytysapuanikin. Olennaista kai on olla puristamatta kädessä olevaa villaa. Täytyy vain antaa rukin viedä kuitua lepereestä.
Tässä on aiheesta pari mainiota videota Youtubesta. Näiden avulla käsitin, mitsä pitkässä vedossa on kyse. Ehkäpä opin itsekin homman jossakin vaiheessa niin hyvin, että siitä voidaan tehdä oma videonsa.

Woollen Longdraw - for handspinning

longdrawjames spins longdraw
Eikö tämä poika olekin ihana. Kehräyksen Jamie Oliver!

Kehräysharjoituksia

Vielä on kovasti mittarimatomaista tämä minun kehräämiseni, mutta kyllä minä tästä vielä harjoituksen kautta opin!

Tietoisen läsnäolon harjoittelua kehrätessä

Olen kevään ajan käynyt työväenopistossa mindfulness-kurssilla. Huomasin, että voin yhdistää tietoisen läsnäolon harjoittelun hyvin kehräykseen. Läsnäolo olisi hyväksi tässäkin, varsinkin, kun minulla on tapana saada lankaa liikaa kierrettä. Nyt on tavoitteeni kohdistaa kehrätessäni ajatukseni vain siihen, mitä olen tekemässä eli olla koko ajan läsnä kehrätessäni ja pitää samalla kehruuvauhti sopivan hiljaisena. Se on vaikeaa, sillä ajatukseni karkaavat niin helposti omille teilleen ja jalka alkaa polkea nopeammin ja nopeammin... mutta se harjoitus onkin huomioida ajatuksensa, joihin on vajonnut ja palata aina takaisin tietoiseen nykyhetkeen.

Kehrään tänään sunnuntaina, 1. pääsiäispäivänä, valkoista villaa. Sitähän minulla riittää. Olen pessyt lähes kaiken siitä yhdeksästä kilosta raakavillaa, jonka sain syksyllä.

Karstamyllyllä karstatut ovat mukavia kehrätä.

Aarrekartta toteutuu...

Toukokuun alussa jään viideksi kuukaudeksi vuorotteluvapaalle. Ihanaa!
Syksyllä 2010 etsin lehdistä kuvia, jotka parhaiten kuvaisivat unelmiani. Liimailin ne kartongille aarrekartaksi haaveistani ja nyt aarrekartta  toteutuu: Viiden kuukauden ajan VAPAUS tehdä sitä, mitä itse haluan: värjätä, kehrätä, huovuttaa, nauttia elämästä!

Kierrettä langassa

Innostuin taas kehräämään itse pesemiäni ja värjäämiäni ja sitten karstaamiani lepereitä. En ole vielä punninnut tuotoksiani, mutta epäilisin lankaa olevan runsaat 50 grammaa. Vyyhti on nyt kuivumassa. Toivoisin, että edes osa liiasta kierteestä häviäisi. En oikein osaa vieläkään kiristää rullavetoisen rukkini jarrua oikein, että kierrettä ei tulisi niin kovasti. Todennäköisesti kehrään jarru liian löysällä ja tuloksena turhan kova vauhti. Mutta harjoittelijahan minä vasta olenkin tällä kehräämisen saralla.

Karstatut lepereet odottavat pärekorissa kehräystä.

Samat villat kehrättynä ja navajo-tyyliin karstattuna kolmisäikeiseksi langaksi.

Navajo-kertaaminen

Tänään kertasin värjäämistäni villasta kehräämääni lankaa. Tämä oli ensimmäinen valmiiksi kehrätty erä ja kaikinpuolin kokeilua vielä. Aikaisemmassa värjäysbloggauksessani kerroin, että villasta lähti värjäyksessä kaikki lanoliini. Tein sille Sari Varilon kirjassaan Kehrääjän kirja neuvoman öljyämisen oliiviöljyliuoksella. Olihan se helpompaa kehrätä öljyämisen jälkeen.
Kertasin langan 3-säikeiseksi. Tässä on hyvä youtube-videolinkki Navajo-kertaamiseen.
Jännä nähdä minkä näköistä lanka on viimeistelyn jälkeen, eli, kastelun ja kuivatuksen jälkeen. Pieni paino (käytän tähän suihkepulloa) vyyhdin alapäässä tasaa varmasti hiukan ylimääräistä kierrettä.

Karstausta

Värjättyjen villojen karstaus etenee. Kehräämistäkin olen jo kokeillut. Hiukan liian kuivilta värjätyt villat tuntuivat. Tein Sirpa Varilon Kehrääjän kirjan öljyämisohjeen mukaisen liuoksen, jossa oli 1/3 öljyä ja 2/3 vettä. Sumuttelin sitä villoihin ja laitoin ne muovipussiin pariksi päiväksi. Villat tuntuivat sen jälkeen  kehräämisvaiheessa paljon mukavimmilta.

Karstamyllyllä

Sain Kehrääjien killan karstamyllyn viikoksi lainaan. Heikin piti ensin hiukan tuunata minulle pöytää, sillä meiltä ei oikein löytynyt sopivaa pöydänkulmaa myllyn tukevaan kiinnittämiseen. Puulevyn ja puristimien avulla semmoinen syntyi.

Sopiva kerrallaan karastattava määrä villaa tuntuu noin 20 grammaa.

Kuitu alkaa kehruuvalmista, kun olen kierrättänyt sen kolme-neljä kertaa myllyn kautta.

Testasin jo eilen onnistuuko itse pesemieni raakavillojen kehruu, sillä pelkäsin, että olen pessyt kaiken lanoliinin pois villasta. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut käynyt, sillä villaa sai kehrättyä aivan mainiosti.

Raakavillaa pesussa, osa 2

Kolme ämpärillistä villaa oli yön yli liossa kylppärissä. Myöntää täytyy, että onhan se aikamoinen työmaa pestä niitä. Kolmannen ämpärin kohdalla väsyin ja lykkäsin ne pesupussissa pesukoneeseen villanpesuohjelmalle. Jonkun verran ne siellä koneessa kyllä alkavat valitettavasti  huopua.
Joku kirjoitti jollain kehräyssivustolla, että ei tuhlaa aikaansa villan pesuun, koska kehrättäväksi saa ostamalla hienoja valmiiksi karstattuja ja värjättyjä kuituja. Se riippuu niin siitä, mihin aikansa haluaa käyttää. Omalla kohdallani vertaisin tätä marjastukseen. Marjojakin saa kaupasta valmiiksi perattuina ja pakastettuina ja vaikka keitoksi keitettynä. Siinä on kuitenkin minulle se joku ihan oma juttunsa, että saan tehdä koko prosessin itse alusta loppuun. Minä ihan oikeasti nautin tuosta likaisen villan pesusta. Siinä ainakin näkyy kädenjälki!

Tässä vähän kuvaa tilanteesta ennen ja jälkeen... Puhtaat ovat käsinpestyjä.

Raakavillan pesua

Päätin kokeilla raakavilla fermentointipesua... Olimme nimittäin viikon ulkomaanmatkalla ja ajattelin, että poissa olomme aikana villa voi rauhassa tekeytyä kylpärissämme. Jätin ämpäriin kylmään veteen parisataa grammaa villaa seisomaan. Haistelin jännityksellä sisäilmaa ulko-ovea avatessani, mutta mitään pahempaa tuoksua ei heti tuntunutkaan, toisin kuin olin pelännyt. Kylpärissäkään ei haissut, sillä olin laittanut kannen ämpärin päälle. Mutta kun nostin kannen... yhm mikä hajupölähdys. Piti perääntyä, hengittää hetken aikaa rauhallisesti olohuoneessa  ja yrittää nenän kautta hengittämättä uudenman kerran lähestyä ämpäriä. Ruskeaakin ruskeampi, suoraan sanoen kuvottava liotusvesi lensi heti kaaressa viemäriin. Sen verran se löyhkäsi. Sitten aloin rohkeasti huuhtelemaan villaa, ja kas, reilun huuhtelun jälkeen paha haju hävisi.

Kuravesikuva on niin kamala näköinen, että en halua pistää sitä tänne. Laitan sen sijaan kuvan puhtaasta kuivuneesta ihanasta villasta.

Raakavillaa

Tulipan viime perjantaina saatua mukava säkillinen, noin yhdeksän kiloa, aitoa suomenlampaan raakavillaa! Kiitos tuojille. Olen jo aloittanut villan pesun. Ensimmäisen erän pesin kraanakuumalla vedellä ja tipalla astianpesuainetta. Puhdasta tuli, mutta pelkään, että sain lian ohella myös kaiken lanoliinin pestyä villasta. Kehrääminen voi olla hankalaa. Sellaisen neuvon luin jostain, että jos lanoliini on tullut pestyä pois, villaan kannattaisi ennen kehruuta suihkutella suihkepullolla vähän vesi-ruokaöljyliuosta. Täytyy ehkä kokeilla. Tänään laitoin villaa pesupussissa likoon suht viileään vesiämpäriin. Saapa nähdä, kuinka likaista vesi on huomenna. Lampaan haisua on huushollissa, mutta eihän se ihan kamalaa ole.

Pistäydyin tänään aivan sattumalta työpaikan lähellä olevassa antikvariaatissa, ja kas, kuinka minua onnisti, siellä oli hyvä kehräämistä ja villan värjäystä käsittelevä kirja: Margaret Dixon, The wool book. (1979)

Abstract: This book not only tells you how to spin, both on a spindle and on various types of wheels, but it also goes into the history of wheels, but it also goes into the history of the whole subject and gives details of some of the fascinating sheep breeds which may be found. The difference between their fleeces and the uses to which they are best suited are also explained. The skill of dyeing using lichens and other wild plants is also fully described and the rich colours most important of all, it brings out the joy of participating in a natural process.Remarks: Colour and B&W Photographs, Illustrations, Bibliography and Index.

Kehräämistä demoamassa

Tänään olin Lammas saapuu Vuotaloon -tapahtumassa demoamassa viiden tunnin ajan rukilla ja värttinällä kehräämistä. Mielenkiintoista ja antoisaa oli satojen rukkia ihmettelemään pysästyneiden lasten ja heidän vanhempiensa ja varsinkin liikkeellä olleiden vanhojen ihmisten kanssa seurustelu. Vanhat ihmiset muistelivat, kuinka heillä ennen kotona kehrättiin. Moderni rukki oli monille aivan uusi tuttavuus ja siinä riitti ihmettelemistä. Kyllä he sitten uskoivat, että kierteen saaminen kuituun on ideana kaikissa rukeissa ja se onnistuu sekä perinteisellä että modernilla rukilla.
Tuo näytöskehrääminen oli niin kivaa puuhaa, että tekisin sitä mieluusti uudestaankin. Toivottavasti joskus tarjoutuu mahdollisuus. On tosi kiva päästä näyttämään ihmisille sellaista taitoa, josta ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita.
Kässäkaverini viime keväänä päättyneistä käsityötaiteen opinnoista demosit neula- ja märkähuovutusta. Oli tosi kiva taas tavata heitä. Olemme sopineet, että tapaamme käsityöharratuksen tai käsityötaiteen parissa jatkossakin. Seuraavaksi mennään yhdessä johonkin näyttelyyn ja sen jälkeen syömään.

Rukki on päässyt uuteen kotiin

Tämmöisillä postimerkeillä se tuli turvallisesti Hollannista Helsinkiin

Puoliso auttoi kokoamisessa ja minä heti yrittelemään kehräämistä.

Ja kyllähän se välillä katkeilee...

Välillä piti vähän karstata

Merinotopsia kehräämässä

Tänään aloitin vuosia kaapissani lojuneen merinotopsin kehräämisen värttinällä. Jonkun verranhan se katkeilee, mutta viime viikonlopun kurssilta ostamani pähkinäpuinen värttinä on aivan ihanan kevyt ja helposti pyörivä.

 

Ja tällaista lankaa siitä tuli... vähän on vielä epätasaista ja kierteistäkin, mutta enköhän minä harjoittelemalla ajanmittaan saa tasaisempaakin lankaa aikaiseksi...

Kehräämässä

Perjantain ja lauantain olin elvyttämässä kehräystaitojani Värjärikillan Värjäripäivillä Iitin Värikeskuksessa. Värjärikilta on luonnonväreistä innostuneiden ihmisten yhdistys ja väripadat porisivatkin Iitin maisemissa kovasti kiehtovasti. Olin kuitenkin ottanut tavoitteekseni oppia kunnolla kehräämisen ja siihen sitten keskityin.
Olen nimittäin lupautunut työväenopiston Lammas saapuu Vuotaloon- tapahtumaan talkoolaiseksi la 24.9.klo 10-15.
Olen siis kehrännyt aiemminkin sekä värttinällä ja rukilla, mutta taidot olivat hiukan ruosteessa. Pari värttinääkin sekä rukki minulla on entuudestaan. Rukki tosin on lainassa työkaverilla. Rukkini kunto on kyllä vähän sitä sun tätä. Olen onnistunut kolhimaan sen ainoasta puolasta palan pois ja torvikin on aika ruosteisen röpöläinen. Haaveilenkin nyt uudesta rukista.
Kurssilla oli käytössä Kromskin Sonata, joka on kokoontaittuva ja pieneen tilaan menevä matkarukki. Ja mikäs sen ihanteellisempaan olisi kaupunkiasunnossa.
... mutta, mutta, se vain mietityttää, että kuinka kestävä on kierteen määrään säätelevä pellavanyöri jousiviritys. Entäs se muovilta vaikuttava pyörän vetohihna? Mahtaako se venyä, kuinka käytössä?

Vasemmalla on karstaamaani ja värttinällä kehräämääni ahvenanmaanlampaan villaa, keskellä valmiista karstavillalevystä rukilla kehrättyä ja vasemmalla ensin raakavillasta karstaamani ja sen jälkeen rukilla kehräämääni suomenlampaan villaa.