Kehräämässä

Perjantain ja lauantain olin elvyttämässä kehräystaitojani Värjärikillan Värjäripäivillä Iitin Värikeskuksessa. Värjärikilta on luonnonväreistä innostuneiden ihmisten yhdistys ja väripadat porisivatkin Iitin maisemissa kovasti kiehtovasti. Olin kuitenkin ottanut tavoitteekseni oppia kunnolla kehräämisen ja siihen sitten keskityin.
Olen nimittäin lupautunut työväenopiston Lammas saapuu Vuotaloon- tapahtumaan talkoolaiseksi la 24.9.klo 10-15.
Olen siis kehrännyt aiemminkin sekä värttinällä ja rukilla, mutta taidot olivat hiukan ruosteessa. Pari värttinääkin sekä rukki minulla on entuudestaan. Rukki tosin on lainassa työkaverilla. Rukkini kunto on kyllä vähän sitä sun tätä. Olen onnistunut kolhimaan sen ainoasta puolasta palan pois ja torvikin on aika ruosteisen röpöläinen. Haaveilenkin nyt uudesta rukista.
Kurssilla oli käytössä Kromskin Sonata, joka on kokoontaittuva ja pieneen tilaan menevä matkarukki. Ja mikäs sen ihanteellisempaan olisi kaupunkiasunnossa.
... mutta, mutta, se vain mietityttää, että kuinka kestävä on kierteen määrään säätelevä pellavanyöri jousiviritys. Entäs se muovilta vaikuttava pyörän vetohihna? Mahtaako se venyä, kuinka käytössä?

Vasemmalla on karstaamaani ja värttinällä kehräämääni ahvenanmaanlampaan villaa, keskellä valmiista karstavillalevystä rukilla kehrättyä ja vasemmalla ensin raakavillasta karstaamani ja sen jälkeen rukilla kehräämääni suomenlampaan villaa.