Solmubatiikilla kuvioitu villahuivi

Ihana työkaveri jää eläkkeelle ja tarvitsin hänelle läksiäislahjan.
Löysin kaapista vaalean lilaksi joskus reaktioväreillä pesukoneessa värjäämäni villakankaan palan. Pesukonevärjäyshän ei ole kovinkaan järkevää villalle, sillä villa tarvitsee korkean lämpötilan kiinnittyäkseen. Nyt sitten jatkoin värjäämistä oikeilla villaväreillä. Kuvioin kankaan solmubatiikilla. Tiukoilla solmuilla sain kankaaseen stabiloitua myös hiukan muotoa. En sitten raaskinut silittää batiikkikohtien ihania ryppyjä pois. Käytössä ne varmasti siliävät, mutta ainakin näin alkuun, ne ovat mielestäni kaunis lisäefekti huivissa.

Villan värjäystä

Pistin pesemiäni villoja värikattilaan. Tarkoituksena on yrittää tehdä karstamyllyllä sellaista tumma-luumu-roosa yhdistelmää. Saapa nähdä minkälainen lanka on lopputuloksena. Värjäsin taas Supralanilla. Minulla ei ole kunnollista tarkkuusvaakaa, joten nuo värit on tehty summittaisesti. Kummassakin on 50 % keltaista, 25% molempia punaista ja sinistä %. Villaa oli molemmissa 200 grammaa ja väriä vaaleammassa 2 grammaa, tummemmassa 6 grammaa. Apuaineina ovat glaubersuola ja etikka.

Lisää kuvia tulee, kun saan villat karstattua ja pääsen kehräämään niitä.

Kaulaliina merinovillamusliinikankaasta

Tein itselleni viime talvena Tetri Designin maahantuomasta ja myymästä merinovillamusliinikankaasta kaulaliinan. Mieheni ihastui siihen ja pyysi itselleen samanlaisen. Kangasta minulla oli jo varastossa, koska olin tehnyt myös eräälle ystävälleni musliinista vanutetun ja värjätyn kaulaliinan 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi.

Ennen värjäämistä kankaasta pitää  pestä loimilankojen päältä 60 asteessa pois suojaava vahakerros.
Samalla musliinikangas vanuttuu ja kutistuu.
Värjäykseen käytän Wetterhoffin Supralan heikkohappovärejä, joissa happona toimii tavallinen kotitalousetikka. Olen luottavainen, että värit ovat muutoinkin aika ympäristöystävällisiä, sillä viemäriin ei jää yhtään väriä kaadettavaksi, sillä kaikki väri kiinnittyy materiaaliin. Värjäyksen lopuksi värjäysliemi on aivan kirkasta.
Värjäys itsessään on hyvin yksinkertaista puuhaa. Siihen ei tarvita värin sekä apuaineiden eli glaubersuolan ja etikan lisäksi kuin tarkka vaaka, lämpömittari ja kattila.

Supralan väreistä tekemästäni värikartasta mieheni valitsi tuon tummanharmaan lilan, jossa on 25% keltaista (gelb gl) ja punaista (rot gwn) sekä 50 % sinistä (blau glw).

Lyhyesti ja ytimekkäästi värjäys tapahtuu näin:
1. Punnitaan värjättävän materiaalin kuivapaino, esim. 100 grammaa.
2. Lasketaan liemisuhde ja värin ja apuaineiden määrät. 100 grammaa materiaalia liemisuhteella 1:30 tarkoittaa 3 litraa nestettä. Glaubersuolaa käytetään 7% materiaalin painosta, eli kun on sata grammaa villaa, tarvitaan 7 grammaa glaubersuolaa. Etikan määrä on  5 ml/nestelitra. Tärkeintä eli värijauhetta kuluu todella vähän eli 0,1-3 % materiaalin painosta. 1% väri tarkoittaa siis 100 grammalla villa yhtä (1) grammaa väriä. Tuo värikartta on tehty 1 %
3. Sekoitetaan aineet pieneen tilkkaan lämpimää vettä ja kaadetaan kädenlämpöiseen liemeen. Lisätään märkä materiaali kattilaan.
4. Nostetaan liemen lämpötila noin puolessa tunnissa noin 95 asteiseksi ja pidetään siinä tunti. Sekoitetaan hyvin varoen.
5. Materiaali jäähdytetään väriliemessä esim. yön yli.

Alussa oli valkoista merinovillamusliinia 220 cm x 40 cm.

60 asteisen pesukonevanutuksen ja värjäyksen jälkeen kaulaliinan kooksi tuli 180 cm x 28 cm. Tässä väri on 2%