Pellavamekko

Sain vihdoin valmiiksi jo keväällä aloittamani pellavamekon. 

Mekon teko lähti alkuun työväenopiston kurssilla. Hurraa jälleen kerran Helsingin työväenopisto ja opiston mainiot kässäopettajat! Tällä kertaa kehissä oli kaksi opettajaa, ompelun ohjaajana Leena Karhu ja mekko kankaan kuviointia ideoimassa Heljä Reponen.

Mieleisen mekon kaavan etsi jokainen tietysti itse, mutta Leena avusti mallin ja kaavojen muokkaamisessa, että se sopi itse kunkin mittoihin ja muotoihin.

Kankaanpainantaa olen harratanut aikaisemminkin jonkun verran, joten tällä kertaa päätin kokeilla kankaankuviointia päinvastaisella tavalla, nimittäin väriä poistamalla.
Värjäsin valkoisen pellavakankaan kotona Dylonilla pesukoneessa violetiksi. Värinpoisto tapahtui geelimäisellä konetiskiaineella. En tiedä, onko merkillä väliä, mutta ainakin Sun-merkkinen toimii hyvin. Konetiskiaine levitetään kankaalle aivan samalla tavalla kuin väri kankaanpainannassa. Apuna voi käyttää sapluunaa, seulaa, voi maalata haluamansa kuvion siveltimellä tai ruiskupullolla.
Tärkeää on tehdä testitilkkuja siitä, kuinka monta minuuttia konetiskiaineen pitää antaa vaikuttaa. Näissä minun mekkoni kappaleissa aine seisoi noin kahdeksan minuuttia. Sitten oli vuorossa ankara väljässä vedessä huuhtelu.
Lopuksi tein vielä painokuvioita tummanvioletilla värillä ja samalla sapluunalla kuin olin värin poistoa tehnyt. Lisäkuvioksi selkään tuli painamalla tehtynä tuo putoamiskuvio.

On muuten tosi vaikeaa kuvata violettia väriä! Noissa allaolevissa ei oikein mikään toista värejä oikein.

Printti ja pisto

Opettelen taas uutta.
Nimittäin, viime maanantaina alkoi Tupu Mentun Printti ja pisto kurssi työväenopistossa. Kurssilla painetaan, kirjotaan ja leikellään trikookangasta.Kuvio painetaan trikoolle ja kuviointia jatketaan alikeompelulla kirjomalla niin, että alla on toinen tirkookangas. Seuraavaksi painokuviota leikellään sillä tavoin , että alla oleva kangas tulee näkyviin.

Ainakin ensimmäisissä kokeiluissa vanhat t-paidat ovat mitä parrhainta materiaalia. Näistä kahdesta minulle naftista paidasta tulee irtohihat.

Legginssit printillä ja pistolla tuunattuina

Kurssin opettaja Tupu Mentu on yksi Printti ja pisto -kirjan tekijöistä.
Täältä kannattaa katsoa lisää vinkkejä: Alabama Chanin.

Mummon nojatuolit, osa 14

Tuolimme ovat lähes valmiit! Olemme kättemme työhön kovasti tyytyväisiä :)

Alla kuvasarjaa vihon viimeisestä neljän päivän rypistyksestä Vantaan aikuisopistossa. Olivat muuten aika helteisiä päiviä!
Kaikenlaista tapahtui tälläkin kertaa. Ehdin piirtämään kankaalle jo koko leikkuusuunnitelman, mutta onneksi Heikki tuli katsomaan piirustelujani ja huomasi, että viimeiset kappaleet alkoivat mennä suht vinoon. Kangas ei ollutkaan alareunasta aivan lankasuora. Onneksi tilanne oli vielä hyvinkin korjattavissa, sillä saksia en ollut vielä iskenyt kankaaseen.
Tereen ompelu ei yllättäen ollutkaan kovin hankalaa. Sain sen muutamien purkamisten jälkeen istutettua ihan mukavasti istuimien osien ja kappakappaleiden kanssa yhteen.
Yksi aika paha hutileikkaus tapahtui, kun leikkasin ensimmäisen tuolin istuinosan viimeistä kulmaa. Helle oli kait pehmittänyt pääni, sillä enkös iskenyt sakseni sivukappaan. Siitä vaan kolmionmuotoinen kappale pois, klipps, klipss. Se on aika mielenkiintoinen tunne, kun samalla sekunnilla kun leikkaa, leikkaa, että väärästä kohtaa meni. Pieni ähkäisy pääsi, ei sentään kuitenkaan itku. No, onneksi kangasta oli reilusti yli tarpeen ja siitä riitti myös korjauskappaleeseen.
Kehaista pitää, että näistä (ja muutamista muistakin) seikkailuista huolimatta, opettaja sanoi tuolien olevan pro-jälkeä.
Saimme tuolit kurssilla mainioon vaiheeseen. Vielä pitää ommella takakangas piilopistoin selkään ja lakata
kädensijat. Sitten ne ovat valmiit.

Mummon nojatuolit, osa 13

Tuolit olivat kevätlukukauden verhoilukurssin jälkeen noiden kahden ensimmäisen kuvan vaiheissa. Heikki viimisteli kotona jalkojen petsauksen lakkauksella.

Nyt olemme samanlaisella verhoilun kesäkurssilla Vantaan aikuisopistossa kuin missä viime kesänä aloitimme tuolit. Hartaana toiveenamme olisi saada tuolit valmiiksi.

Joka tapauksessa pääsimme vihdoin käsiksi verhoilukankaaseen. Kankaan menekin laskeminen sekä leikkuusuunnitelma vaati vaati tarkkoja laskemia.

Mummon nojatuolit, osa 12

Tuoliprojekti on jatkunut, mutta välillä eteneminen on tuntunut tahmealta. Reunakantin kanssa taistelin kolme torstai-iltaa. Yhtään ei auttanut, että olin jo tehnyt toiseen tuoliin samanlaisen. Tämän kakkostuolin kanssa ompelu ei tuntunut sujuvan ollenkaan. Onneksi se on nyt vihdoin ja viimein  lukuisten purkamisten ja korjausompeluiden jälkeen tehty suht suoraksi.

Sillä välin kun minä taistelin tuon reunakantin kanssa, Heikki ehti petsaamaan tuolin kädensijat ja eteni jo toisen tuolin selkään.

Mummon nojatuolit, osa 11

Tuolit etenevät omaa tahtiaan. Tuoleja on todellakin taas kaksi. Kuultuaan, että meillä on toinenkin verhoilua odottava tuoli, opettaja käski ottaa toisenkin tuolin mukaan. Muuten emme kuulema saa tuoleista samanlaisia. Ja tosi on. Olemme tuoli numero kakkosen perustustusta tehdessämme ahkerasti vertailleet perustuksen korkeutta ensimmäiseen. 

Sitä jaksan ihmetellä, kuinka autaasti olen unohtanut tuon ekan tuolin eri vaiheet. Ihan niin kuin olisi taas ensimmäistä kertaa tekemässä. Kaiken joutuu taas kysymään opettajalta.

Solmut ovat niiiin vaikeita!