Sienivärjäystä

Viime viikonloppuna pääsin vihdoin käyttämään koko syksyn keräämiäni värisieniä. Matkustin kauas Tikkurilaan asti Vantaan aikuisopistoon sienivärjäyksen viikonloppukurssille. Kun oli ollut hyvä sienisyksy, värisieniä oli kertynyt kaikille kiitettävästi ja kun opistotalossa oli kattiloita ja levyjäkin ihan mukavasti, syntyi myös tulosta. Laskin, että sain värjättyä lähemmäs puolitoista kiloa. Se on iso saalis vain viikonlopun kestävälle värjäyskurssille. Osan langoista työstämistä toki vielä jatkan uusilla värjäyksillä. Muutaman hailakaksi jääneen vyyhdin säilöin jo muutaman värjäyskerran läpikäyneiden verihelttaseitikkien ja veriseitikkien jämien kanssa lasipurkkiin. Kaikenkaikkiaan olen kovasti tyytyväinen väreihin, joita sain lankoihini. Erityisen tyytyväinen ole itse kehräämieni lankojen hyvään värjäytymiseen. Yhden uuden villamusliinihuivinkin onnistuin värjäämään lepänkäävällä kauniin kellanruskeaksi.

Verihelttaseitikkejä

Ensimmäisen kerran elämässäni löysin tänään metsästä verihelttaseitikkejä. Voi sitä tunnistamisen riemua, kun tajusin, että tämä se on... Olen tähän asti kerännyt lohisientä ja kuvitellut, että se on verihelttaseitikki. Onhan sekin vähän vaaleanpunainen alta. Minun sienimetsässäni tuntuu vain kasvavan enemmän veriseitikkiä kuin verihelttaseitikkiä.

Tämä on siis verihelttaseitikki

Coloria.net:

Dermocybe semisanguinea Verihelttaseitikki

[ruotsi rödskivig spindling]

Suomessa yleinen sieni mäntymetsissä, poronjäkälän, mustikan ja puolukan joukossa; se on selvästi veriseitikkiä suurempi. Ei ole myrkyllinen. Verihelttaseitikin heltat ovat verenpunaiset, mutta lakki on nuorena oliivinvihertävä ja vanhempana ruskea; jalka on keltainen. Ilman puretusainetta saadaan oranssinruskeaa, punaista, alunapuretuksella oranssinpunaista ja punaista, kromilla kanelinruskeaa, kuparilla oranssinkeltaista, lohenväristä, punaruskeaa, raudalla harmaanruskeaa, purppuranmustaa. Joissakin ohjeissa neuvotaan erottelemaan jalka ja lakki ja käyttämään ne erikseen. Käytetty mm. Skotlannissa.

Ja tässä lohisieni... päältä ja varresta kyllä hiukan punertava, mutta kuitenkin paljon haaleampi kuin verihelttaseitikki ja alta aivan vaalea.

Veriseitikkejä

Metsät ovat nyt täynnä sieniä! Enkä pysty olemaan pois metsästä, sillä olen joskus lapsuudessani saanut keräilykärpäsen pureman. Olen suorastaan addiktoitunut marjastukseen ja sienestykseen. Metsään menemisen halu on niin polttava, että osaan eläytyä siihen, miltä johonkin aineeseen koukussa olevasta tuntuu. Sitä on saatava, sienestystä...
Tänään sain syötävien sienten (tatteja, lampaankääpiä, rouskuja ja jopa suppilovahveroita) lisäksi ihan kunnon saaliin värisieniä, veriseitikkejä.


Veriseitikkejä...

ja lampaan raakavillaa, jotka aion syksyn aikana prosessoida yhdeksi tuotteeksi.

Coloria.net

Dermocybe sanguinea Veriseitikki (Cortinarius sanguineus)

Kokonaan tummanpunainen, pieni ja hento sieni (lakin läpimitta korkeintaan 3 cm), ei ole myrkyllinen. Suomessa melko yleinen; sammaleen joukossa kuusimetsässä. Ilman pureusainetta oranssia, ruosteenpunaista, jäätyneestä tai mätääntyneestä sienestä punaviolettia. Alunalla punaista ja punaoranssia, jäätyneestä tai mätääntyneestä tummanpunaista. Tinalla kirkkaanpunaista, jäätyneestä tai mätääntyneestä viininpunaista. Kuparilla sekä tuoreesta että jäätyneestä tai mätääntyneestä sienestä kanelinruskeaa, syvää punaruskeaa. Raudalla violettia ja ruskeaa, violetinmustaa, jäätyneestä tai mätääntyneestä mustaa. Käytetty mm. Skotlannissa.