Naisellisen kaunista

Naisen elämää -näyttely  Kirnussa 4.3.-28.3

Koivukylän kirjasto

 'Naisellisen kaunista' Koivukylän kirjastossa

koko 88 cm x 89 cm

huopakollaasi merinoneulahuopaa ja värjättyä silkkisifonkia ja kierrätysmateriaaleja (nappeja, pitsiä)

Virikekuva ja toteutus:

Naisen elämää

Tulevasta näyttelystämme kertova juliste on Heikin tekemä - Paula Vertainen-Zimmelin kuvasta. Työ on mukana näyttelyssä.

Näyttelyn esittelyteksti on Heidi Halmin:

Naisen elämää -näyttely  Kirnussa 4.3.-28.3

Sirpa Eronen, Heidi Galle, Heidi Halm, Inkeri Holopainen, Katri Kananen, Katja Salmi, Tuula Vuokkomaa ja Paula Vertainen-Zimmel

Kokeilevan käsityötaiteen opinnot Helsingin suomalaisessa työväenopistossa yhdisti kahdeksan erilaista ja eri-ikäistä naista niin että vielä opintojen päättymisen ja toukokuussa 2011 pidetyn lopputyönäyttelyn jälkeenkin naiset ovat pitäneet yhteyttä ja tavanneet aika ajoin. Viime kesänä syntyi ajatus uuden yhteisnäyttelyn tekemisestä. Teeman valinta naisen elämästä tuntui luonnolliselta, koska opiskelujen aikana oli käsitöiden tekemisen lomassa eletty niin iloja kuin surujakin.
Näyttely kuvaa naisen elämän kirjoa monella värillä ja materiaalilla. Suurin osa töistä sijoittuu Kirnun näyttelyseinälle erilaisina seinätekstiileinä ja teoksina. Katja Salmi tutkii teoksissaan äideiltä tyttärille siirtyvää henkistä perintöä ja sen vaikutusta naisten elämään. Katri Kanasen työ tarjoaa naisellista kauneutta,  kun taas Sirpa Erosen teos kertoo elämän kerroksellisuudesta ja kauneuden katoamista. Heidi Galle miettii naisen ehtiväisyyttä omassa teoksessaan Kuin kissan yhdeksän henkeä ja Irkeri Holopainen käsityönperinteitä ryijy-työssään.
Heidi Halm kuvaa omassa työssään naisen sisäistä maailmaa kun kylmyys tulee ja pimeys laskeutuu.
Osa näyttelytöistä sijoittuu lasivitriiniin. Vitriinissä näkee Paula Vertainen-Zimmelin Kaunottaren ja hirviön, sekä Tuula Vuokkomaan itse sitomiaan kirjoja. Tekemistään Tuula kuvaa siten että
tarve tulee usein tilanteissa, joissa jokin elämässä muuttuu tai päästän vanhasta irti. Kuvaan mieluiten eri tekniikoita yhdistelemällä tunnetiloja ja asioita, joita on vaikea pukea sanoiksi.

Mummon nojatuolit, osa 11

Tuolit etenevät omaa tahtiaan. Tuoleja on todellakin taas kaksi. Kuultuaan, että meillä on toinenkin verhoilua odottava tuoli, opettaja käski ottaa toisenkin tuolin mukaan. Muuten emme kuulema saa tuoleista samanlaisia. Ja tosi on. Olemme tuoli numero kakkosen perustustusta tehdessämme ahkerasti vertailleet perustuksen korkeutta ensimmäiseen. 

Sitä jaksan ihmetellä, kuinka autaasti olen unohtanut tuon ekan tuolin eri vaiheet. Ihan niin kuin olisi taas ensimmäistä kertaa tekemässä. Kaiken joutuu taas kysymään opettajalta.

Solmut ovat niiiin vaikeita!

Naisen elämää

Kokoonnumme kokeilevan käsityön vanhan ryhmän kanssa edelleen silloin tällöin (käsityötaiteen perusopetus aikuisille). Meitä on noin kymmenen naisen tiivis ja mukava ryhmä. Olimme koossa työväenopiston ryhmänä noin viisi vuotta. Syventävät opinnot meiltä päättyivät keväällä -11. Kesällä päätimme, että haluamme tehdä edelleen jotain yhdessä. Mietimme yhdistyksen perustamista, mutta tulimme siihen tulokseen, että se on liian vaivalloista eli byrokraattista. Keksimme sen sijaan, että puuhaamme yhdessä kevään aikana pystyyn oman näyttelyn.
Näyttelytilaksi koko maaliskuuksi saatiin Heidin suhteiden avulla Vantaan Koivukylän kirjaston näyttelytila Kirnu.

Teemaksi otimme 'naisen elämää'. Siitä meillä kaikilla on kokemusta hyvin monesta näkökulmasta.

Minä aloitin aiheen tutkiskelun mietiskelemällä, mitä  naiseus minulle merkitsee. Olen aina ihmetellyt naisia, jotka kiljuvat pienten ampiaisten ja hämähäkkien takia, esittävät avutonta koneiden ja laitteiden kanssa, pitävät vaaleanpunaisesta ja ennen kaikkea osaavat kävellä korkokengillä, käyttävät helmiä ja meikkaavat. Outo maailma minulle!

Olen aiemmin näissä käsityötaiteen jutuissani pyrkinyt johonkin muuhun kuin kauniiseen. Nyt päätin ottaa haasteeksi 'naisellisen kauniin'. Tutkin nyt, pystynkö ollenkaan tekemään kaunista. Kaunis-sanakin on muuten perin naisellinen sana. Miehet eivät sitä juuri viljele.

Tutkiskelin aihetta tekemällä kuvakollaaseja kaikkein naisellisimmasta kuvista, joita netistä löysin.
Huopakollaasi sopii mielestäni hyvin tekniikaksi tuon vaaleanpunaisen ruusu- ja helmimaailman toteuttamisessa.

Mummon nojatuolit, osa 10

Verhoilu-kurssi käynnistyi taas Vuotalossa. Tällä kertaa toimessa olin vain minä, sillä Heikki hoiteli kotona flunssaansa. Minä selvitin ko. taudin tällä kertaa ennen Heikkiä. Vuorovedolla siis mennään.

Jänskätti hiukan etukäteen, sillä tiesin, että tällä kertaa pitäisi nitoa liinauskangas kiinni tuolin sarjoihin. Paineilmalla toimiva niittipistooli on aiemmilla kerroilla ollut vain Heikin käsissä. Vaikka en olekaan mikään iiik-naisellinen nainen, pelkään hiukan työkaluja, joiden toiminnasta en ole varma.
No, onneksi opemme piti minulle ja yhdelle uudelle kurssilaiselle pikakurssin niittipyssyn toiminnasta. Sen jälkeen pystyin kyllä tarttumaan siihen. Osoittautui, ettei se niin kamala hurja ja käsistä karkaava kapistus sitten todellisuudessa ollutkaan. Ja ainahan noissa laitteissa on varmistukset, ettei niillä aivan helposti satuta itseään. Työväenopiston kursseilla työturvallisuus on varmasti ykkösasia, kun meitä on niin monenlaisia laitteita käyttämässä. Mitään kovin vaikeasti hallittavaa varustusta niihin tuskin hankitaan.
Liinauskangas tuli siis nidotuksi. Leikkasin myös pois ylimääräiset reunaliepeet. Lisäkiinnitykseksi ommellaan vielä reunaa kiertävä ommel pienellä käyräneulalla ja ompelulangalla.

Mummon nojatuolit, osa 9

Reunan tukiompeleen ompelu oli kahden kurssikerran juttu. Onneksi toisella kerralla älysin jo ottaa hanskat mukaan, että vältyin uusilta rakoilta sormissa. Sen verran kovasti piti ommelta kiristää, että 'makkara'  muotoutui  tasaisesti tuolin sivureunojen mukaan ja hiukan ulos etureunasta. Opettaja oli ihan tyytyväinen reunakanttiimme. Kaipa siitä sitten hyvä tuli. Kun ensimmäistä kertaa elämässään verhoilee jotain, on välillä  vähän vaikeaa hahmottaa, että mitä missäkin kohden tavoitellaan.
Tämän syksyn viimeisellä kerralla teimme pintatäytteen. Sitä varten ommeltiin perustustäytteen tekemisestä tutut ainelankalenkit. Niiden alle aseteltiin lastuvillaa niin, että kaikki kuopat peittyivät ja tuolin pintaan saatiin oikea muoto. Kumpikin istui moneen kertaan tuolille, että saimme lastuvillan tiiviiksi. Sitten teimme lakanakankaalla liinausta. Työ jäi tosin kesken, sillä ehdimme ainoastaan  kiinnittämään liinauskankaan heftausneuloilla.
Käsinojat tulivat hiotuksi. Kovan työn Heikki niiden kanssa teki.  Ulkona vuositolkulla olleissa käsinojissa oli homeläikkiä ja niiden liitoskohdat vaativat uudelleen liimausta.
Projekti jatkuu kevätlukukaudella. Onneksi ilmoittautuminen hoitui opettajalle tehdyllä jatkoilmoittautumisella.  Syksyllä kilpailu kurssipaikasta oli sekuntipeliä.

Paperinarupallo ikkunaan

Tampereen Kädentaidot -messuilla iskin silmäni Pirkanmaan kotityön paperinarupalloon. Heillä oli peräti tekemispaketti palloa varten. Ja ostinhan minä sitten sen Paperiinipallo -tarvikepaketin. Paketissa oli liimaa ja talouskelmua luukuun ottamatta kaikki, jopa valosarja, valaistun paperipallon tekemiseen. Lauantaina sen sitten rakentelin. Pallo kuivui pari päivää ja tänään liima oli niin kuivunutta, että saatoin puhkaista ilmapallon ja virittää kynttiläsarjan pallon sisään.

Tässä, olkaa hyvä, kuvakertomus paperipallon tekovaiheista...