Takaisin sorvin ääreen - back to the work

Huomenna minulla on sitten edessä paluu työelämään ja viiden kuukauden hieno vuorotteluvapaajakso on elettyä elämää. Sain ja ennen kaikkea jaksoin kerrankin harrastaa päivät pitkät. Ihan kiertelemättä on sanottava, että työ vie suurimman osan voimistani normielämässäni.

Mitäkö sitten ehdin tehdä? Vaikka mitä. Heikin kanssa aloitimme suur-urakan kahden K-tuolin uudelleen verhoilemiseksi. Sen lisäksi ainakin kehräsin, kasvivärjäsin, huovutin, neuloin, tein helmitöitä ja lasinsulatusta. Ihanuutta oli saada marjastaa ja sienestää melkein päivittäin heinäkuun puolesta välistä syyskuu loppuun. Tämä vuosi olikin erittäin marjaisa ja sienekäs. Yksi parhaista jutuista elämässäni on juuri tuo erilainen luonnonantimien keräily. Siihenhän sisältyvät syötävien marjojen ja sienten lisäksi myös kasvivärjäyksen väriaineiden keräily. Esimerkiksi toukokuussa kyykin aika monta tuntia tervaleppien alla keräilemässä tervalepän "käpyjä". 
Ulkomaillakin käytiin. Berliinissä oltiin viikko ja lyhyempiä reissuja tehtiin parikin kertaa Tallinnaan ja kerran Tukholmaan. Tukholmassa käytiin muuten katsomassa Svenska Hemslöjdsföreningarnas Riksförbundin  satavuotisjuhlanäyttelyä. Koko näyttely oli yhtä luovuuden ylistystä!

Oma projektinsa oli lapsuuden kodin romahtaneen navetan purkuprojekti. Sielläkin oltiin aika monena lauantaina veljen ja Heikin kanssa ensin siivoamassa romuja pois ja sitten kaatamassa seiniä.

Ihmiset valittavat, että tämä kesä oli sateinen. Uskokaa tai älkää, minä en sitä huomannut. Ilmat olivat mielestäni mitä parhaimmat. Ja kun ei ollut liian kuuma, jaksoi puuhata.  Kai se on niin, että jos on enemmän vapaata aikaa, ei haittaa, jos ajoittain sataa. Silloin vain muutetaan suunnitelmia ja tehdään jotain muuta. Esimerkiksi lukea. Vihdoin sain luettua koko hienon Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan.

Nyt kun on ollut viimeaikoina kovasti puhetta vuorotteluvapaaoikeudesta, voin omalta kohdaltani sanoa, että töihin minä palaan hyvin levänneenä ja etäisyyttä ottaneena. Jaksan taas vaikka mitä. Luulisin sen olevan työnantajan(kin) etu.

Tomorrow I will have a return to the working life after I have spent five fine months in the job alternation leave.  Without quite circling, one must say that the work takes most of my powers in my norm life. 

What did I do with a job alternation leave? A great number of things!

With Heikki, we began a huge project upholstering  two old chairs.  Then,  I spun, dyed with natural dyes, felted, knitted, pearl worked and melted glass. 

Most of all I love mushrooming and  picking berries and this summer there was them in the woods and I was extremely happy. In addition to the edible berries and mushrooms I also collected  plants for dyeing. It is really one of the greatest joys collecting natural products and wandering in the woods.

People are complaining that this summer was rainy. Believe or not, I did not notice it. The weather was the most good, in my opinion. Perhaps it is so if there is a more free time that it will not bother if at times it is some raining. Then you can do matters indoors, read for example.

Recently, there has been hard talk about the job alternation leave. I can say from my own experience,  that now I'm well rested and have taken the distance from the job and I will come back to work refreshed. I would think that it is an advantage to employer and me.

Mummon nojatuolit, osa 5

Kesällä Vantaan aikuisopistossa alkanut mummon nojatuolien korjausprojekti jatkuu nyt syksyllä Helsingin työväenopistossa. Onnistuimme ilmoittamaan itsemme noin puolessa minuutissa täyttyneelle huonekalujen verhoilukurssille Vuotalolla. 

Päädyimme tällä kertaa ottamaan mukaan vain toisen tuolin. Tuoli numero kakkonen pääsee käsittelyyn, kun ensimmäinen on valmis.

Eilen oli kolmas kurssikerta. Tähän mennessä olemme peittäneet jouset joustinkankaalla, joka on tiuhaa säkkikangasta. Se nidottiin kiinni tuolin sarjoihin ja jousirenkaat ommeltiin siihen kiinni. 
Reunapuut vaativat hiukan säätämistä ennen kuin saimme ne ruuvattua siististi joustinkankaan päälle. Tutustuimme vannesahaan, jolla teimme pienet lovet solmu- ja naulakohtiin, jotta puut asettuivat kunnolla kohdilleen. Olipahan jännä laite! Heikki pääsi myös poraamaan reikiä työväenopiston jykevällä porakoneella.
Eilen aloitimme tuolin perustan eli grundin rakentamisen. Ensin ommeltiin käyräneulalla aine- eli täytelankalenkit joustinkankaaseen. Täyteaineena käytimme lastua. Lastua työnnettiin takakulmasta alkaen ainelangan alta niin paljon kuin sinne mahtui. Testailimme täyttöä istumalla tuolilla. Opettaja nimittäin sanoi, että puolet verhoilusta tehdään takapuolella! Jousien ei pitäisi tuntua istujan takapuoleen. Heikki tuossa sanoi, että hän kyllä vielä tuon täytön jälkeen tunsi ne. Täytynee siis vielä ensi kerralla jatkaa tuon lastun parissa.

Pullon katkaisu Ephremin pulloleikkurilla

Tilasin netistä noin puoli vuotta sitten tämän  Ephremin pulloleikkurin. Nyt vasta, viikonlopun lasinsulatuskurssin innoittamana rupesin kokeilemaan settiä. Yllättävän helppoahan se oli! Reunoistakin saa tasaisemman kuin lasinleikkuuveitsellä. 
Ephremin paketissa oli jopa kynttilän pätkä! Suosituksena oli jäähdyttää kynttilällä lämmitetty leikkauspinta jääpalalla, mutta onnistuu se kylmällä vedelläkin.

I ordered Ephrem's bottle cutter about half a year ago from the net. Now, after the weekend's class of glass fusing, I began inspired  to try the set. 
It was surprisingly easy! 
The edges are more even than that of the ordinary glass cutter.
Ephrem's  package included even the short piece of the candle! The recommendation was to cool a warmed cutting surface with the ice cube but it succeeds also in cold water.

Lasinsulatusuunista ulos

Eiliset helmet ovat valmiina söpöjä, mutta reikä niistä on valitettavasti tukossa. Jatkan harjoituksia lasijauhon ja liisterin kanssa, mutta reiän tekoon minun on kehiteltävä joku muu systeemi kuin erotuspaperi. Ehkä rautalanka erotuspaperin sisällä auttaisi asiaa? Täytyy kokeilla...
Tänään teimme savesta muotteja, jotka poltetaan keramiikkauunissa. Ensi kerralla pitäisi saada aikaan isompiakin vateja kuin tuo 15 cm x 15 cm.

Yesterday's pearls are sweet  but unfortunately the hole from them is blocked.
I will still  continue experiments with glass powder and the paste. I  must create a way to make a hole. 
Perhaps the wire inside the separation paper would help the matter? I will go on testing ... 

Lasihelmiä ja muita kokeiluja

Pyörittelin tänään eilen hienontamastani sinisestä lasijauheesta helmiä. Hommahan meni niin, että liisterillä lasijauheesta tehtiin muovailtavaa massaa, josta pystyy tekemään pieniä lasihahmoja. Reiät tein erotuspaperilla. Pintaa pyörittelin lasinsiruja. Ensi yön ne ovat 800 asteessa. Jännä nähdä, että kuinka paljon ne litistyvät. Tämä lasijauhe-liisterijuttu on kurssin open omakehittämä.
Uuniin meni myös pien eristelevymuottikokeilu ja pari muuta pientä ikkunalasijuttua.

I was turning pearls today yesterday from the blue glass powder. I have crushed it from recycled glass. 
I made from a paste and glass powder the mass which can be moulded as small figures. The holes I made with separation paper.  For next night they will be in the glass melting furnace at  800 degrees. Thrilling to see how much they will flatten.

Lasille muotoa

Tein tänään huhmarella vanhoista pulloista vihreää, sinistä ja ruskeaa lasijauhoa. Tarkoituksena on huomenna kokeilla Lasille muotoa -kurssilla kierrrätyslasista tehdyn lasimassan sekoittamista liisteriin.Tuloksena pitäisi olla muovailtava massa, josta voi tehdä pieniä esineitä. Ne sulatetaan sitten 700-800 asteessa lasinsulatusuunissa. Työväenopistolla on Vuotalolla hieno, varta vasten lasinsulatukseen tehty uuni.

Lasi jauhoontui huhmaressa (tai morttelissa, jos joku tuntee paremmin ko. esineen sillä nimellä) suhteellisen helposti. Hengityssuojainta pidin kyllä koko ajan nessuni edessä. Ei olisi varmaankaan kovin kiva tunne saada lasipölyä kitusiinsa. Työturvallisuus oli siinä kohdin oikein, mutta hanskoja en sitten kuitenkaan pitänyt, vaikka sekin olisi varmasti ollut asiallista. Lasijauho ei kuitenkaan tuntunut yhtään tikkuiselta käsissä. Ja lasijauho-liisterimassankin pitäisi olla paljain käsin työstettävissä.

Muutakin lasia minulla on aika runsaasti. Saapa nähdä, kuinka tällä kertaa raijaan kaiken kurssipaikalle.

During the weekend, I will be on the glass fusing course called Lasille muotoa.
With the mortar,  I made  today from old bottles of green, blue and brown glass powder. I have an idea of  mixing glass powder with the paste. The result should be glass mass from which small objects anf figures can be moulded. Then they are melted in the glass melting furnace of 700-800 degrees. 
Glass powdered  in mortar relatively easily. All the time when I was  crushing the glass  I used the relevant respirator. It would not be very nice feeling to get glass dust to the lung. The safety matters was correct in it but then I did not wear gloves, however even if it also had been surely matter-of-fact. However, the glasspowder did not feel very bad in the hands. And the mixing of glass powder and paste could be also with bare hands worked.

Kasvivärjättyä kaulan ympärille

Värjäilin taas villamusliinihuiveja kasviväreillä. Tällä kertaa kattilassa olivat vasemmalta oikealle lueteltuna: sinipuu, verihelttaseitikki ja tervalepän kävyt.
Tyytyväisin olen tuohon tervaleppällä värjättyyn kaulaliinaan. Verihelttaseitikkejä oli hiukan liian vähän. Olisin toivonut hiukan oranssinpaa väriä. Pesukonevanutuksen onnistumiseen tuntuu vaikuttavan kaikki koneessa olevat muuttujat, pesulämpötila ja ohjelman pituus tietysti, mutta myös jopa koneessa huivin kanssa olevan pyyheliinan koko. Ruskean tervaleppähuivin kanssa oli sopivan kokoinen käsipyyhe. Täytyypä muistaa laittaa se tietty pyyhe mukaan myös jatkossa. Paras pesuohjelma meidän koneessamme tässä hommassa on 40 asteen pitkä pesu.

Kierrätysmuotia

Tämä blogi muuttuu nyt hetkeksi käsityöblogista tyyli- ja muotiblogiksi, sillä haluan ehdottomasti esitellä täällä Kädentaitomessuilta Kierrätyskeskuksen osastolta keksimäni ihanat liivimekot. Ne ovat  Kierrätyskeskuksen uusiotuotteiden mallistoa Plan B. Plan B tekee trashion-lookia, kierrätysmuotia. Minusta tuli kerralla trashionin ystävä.

Tuon turkoosin liivimekon kuviollinen kangas taitaa olla aitoa vanhaa Marimekkoa. Lila-violetissa mekossa on hyödynnetty kirjottua pellavaista pöytäliinaa. Suunnittelijana näissä molemmissa on ollut Lidia.
Ja mikä hienointa, kaikki tarjolla olleet mekot olivat kokoa L! Aivan kokoiselleni siis tehtyjä. Joka sekin on aika harvinaista. Faktahan on, että ihanat vaatteet ovat yleensä S-kokoisille.

Langat puikolle

Kasvivärjätyt lankani iskivät minulle silmää ja ehdottelivat, että jospa neuloisin jotain pitkästä aikaan. Selasin kaikki minulla olevat Novita ja Moda -lehdet lävitse ja kahlasin Dropsin ja Ravelryn ohjeet. Alkuun etsin tunikan ohjetta, mutta loppujen lopuksi mieluisimmalta tuntui tämä Langan hengen blogissa oleva villatakki. Mallineule tuntui hyvin sopivan lankoihini. Nyt on saatava värit sommiteltua niin, että kokonaisuudesta tulee tasapainoisen näköinen.

Yön yli noita lila-violetteja sinipuu-kokenilli raitoja mietittyäni, tulin siihen tulokseen, että ne eivät ole tuossa harmoniassa muiden värien kanssa. Päädyin purkamaan ne. Tämä siitäkin huolimatta, että violetti on lempivärini. Teen sitten joskus värjäämistäni violeteista langoista oman neuleensa.

Eikö olekin parempi, että tuota violettia on vain alareunassa?

Väriä lankoihin

Viime viikonloppuna värjäsin taas lankoja luonnonväreillä ja missäpä muualla  kuin taas työväenopistossa.  Tällä kertaa olin Vantaan aikuisopiston kurssilla. Porukalla värjäämisessä saa aikaan paljon laajemman väripaletin kuin kotona yksin värjäillessä. Siinä oppii myös erilaisten lankojen käyttäytymiseksi. Lisäksi se on vielä hauskaakin!
Värikirjosta tuli aika ihana. Varsinkin punasipuli tuotti tällä kertaa mahtavia vihreitä. Opettajan tuoma sinipuu oli minulle uusi väriaine ja siitähän tulikin aivan ihanaa violettia ja jälkiväritkin olivat vahvoja.

Tässä näytiksi kurssilaisten lankojen kirjoa.

Minulla oli mukana Novitan Wool-lankaa luonnonvalkoisena ja valkaistuna sekä itse kehräämiäni. Wool tuntui olevan mainio värjäyslanka. Se värjäytyy hyvin ja sitä saa käsitellä aika reippaastikin verrattuna käsinkehrättyyn.

ITE-taidetta à la Katri

Kankaanpään Valokuva tekstiilille -työpajassa oli tavoitteena tehdä pieniä kokeellisia taideteoksia. Koska kunnioitan oikeita ammattitaiteilijoita kovasti, en millään kehtaa sanoa omia töitäni taideteoksiksi. Voisin ehkä mieltää ne kuitenkin ITE-taiteeksi, joka on "kätevyyteen ja kekseliäisyyteen perustuvaa kansanomaista kuvataidetta". Löysin tuon määritelmän itenet-sivustolta, joka on tosi hyvä lähde aiheesta.

ITE.jutut ovat usein omaelämänkerrallisia. Niinpä minäkin halusin kertoa tuohon äidin kutomalle pellavapyyheliinalle siirtämilläni ruusun kukan vaiheilla ymmärtäväni olevani osa muutosprosessia. Samalla tavalla kuin tuo ruusunkukka muuttuu nupusta kukaksi ja sitten kuihtuu ja muuttuu mullaksi, minä olen osa ketjua, jossa synnytään, kasvetaan, kukoistetaan, kuihdutaan, kuollaan ja maadutaan ja ilmennyttään taas uudestaan luonnossa jossain uudessa muodossa.

Tyttö harsopellavalla

60-luvulla luokkakuvien ottaminen ei ollut vielä niin arkista touhua kuin nykyään. Kansakoulun tokaluokalla meistä otettiin mustavalkoinen luokkakuva ja jokaisesta otettiin henkilöpotretti. Muita koulukuvauksia ei kansakoulussa sitten ollutkaan. Minulla on tuossa kuvassa mummon ompelema punainen valkopilkullinen  puuvillakangasmekko. Kaulus oli valkoinen merimieskaulus. Siskolle mummon teki samanlaisen.

Tämä työ syntyi Kankaanpään Valkuva tekstiilille -työpajassa. Tuon pellavaharson olen värjännyt ja pessyt moneen kertaan. Viimeksi se oli tunika, jonka selkäkappaleen olin jo käyttänyt johonkin muuhun työhön. Valitsin tuon kuluneen kankaan kuvan taustaksi ensinnäkin, koska se se on niin kovasti vaatekappaleena ollut minua ja värejäni ja toiseksi, siinä näkyy kauniisti ajan patina ja kulku; se, että tuon kuvan pienelle tyttöllekin on tapahtunut jotain noin 45 vuodessa.

Heikki onnistui mielestäni erityisen hyvin tuon kuvan ottamisessa!

Valokuva tekstiilille

Viime viikon vietimme Heikin kanssa Kankaanpään opistossa. Heikki opiskeli tuotevalokuvausta ja minä olin tekstiilitaiteilija Silja Purasen Valokuva tekstiilille -työpajassa. Materiaalina olivat omat valokuvat. Kuvista irrotettiin Photoshopilla mielenkiintoisia kohtia ja ne siirrettiin silittämällä kankaalle lasertulostettavalla kuvansiirtopaperilla.

Tässä muutamia kuvia töistä. Lisää tulee vielä.
Ensimmäisessä on ruusun kukan vaiheita kiinnitettynä ruostevärjätylle kankaalle. Toiseen on siirtynyt auringonkukka batiikkivärjätylle kankaalle. Oli siinä kimalainenkin, mutta se kadonnut jonnekin...

"Ruoste kukkii"

Heikki kuvasi omalla kurssillaan kehräämiäni ja värjäämieäni lankoja. Ne ovat haasteellinen kuvauskohde, koska lankoja värejä on vaikeaa saada oikein. Tässä ne ovat oikein. Ainakin siis minun näytölläni... Värintoisto riippuu niin paljon koneen näytöstä.

Erityisen haasteellista oli tuon etualalla olevan lupiinivärjätyn langan vaaleankeltaisen värin tallentaminen.

Lankavärjäyksiä

Kuvaan pääsivät sienillä ja kasveilla värjäämäni Nalle-langat, kun niin kauniisti asettuivat tuon matkalaukun päälle kuvattaviksi.

Alarivi vasemmalta oikealle: pihlaja, piumulehti, verihelttaseitikin  jälkiväri, krappi,  sormipaisukarvejäkälä; takarivi: edellisen postauksen kylmävärjäyksessä lasipurkeissa seisseet kokenilli ja krappi

Kokenillia ja krappia

Miten saan umpiotölkin auki? Kysymys heräsi, kun ajattelin kurkistaa, kuinka pari kuukautta krappi- ja kokenillivärjäysten jälkiliemissä terassilla lasitölkeissä kylmävärjäyksessä olleet langat ovat värjäytyneet. Eivät auenneet millään. Tölkeissä oli luultavasti aikamoinen alipaine, sillä olen pari kertaa keitellyt niitä. Googletuskaan ei tällä kertaa auttanut. Mielessä oli jo tölkkien rikkominen, mutta onneksi Heikki tuli jälleen kerran apuun ja sai tölkkien kansien väliin ruuvimeisselillä sen verran rakoa, että ne aukesivat. Kiinnitän lankojen värit vielä höyryttämällä niitä tunnin verran. Odotan mielenkiinnolla, miltä ne näyttävät kuivina. Nyt ainakin ovat hiton kauniita molemmat!

Eilen Heikki keitteli puolestani mökillä sormipaisukarvejäkälää (kasvivärjäykseen), kun itse viipotin mustikkametsässä; toissapäivänä hän korjasi jälleen kerran rukkiani... Jatkuvasti tarvitsen apua jossain kohden projektejani ja aina Heikki tulee hätiin. Mitä siihen muuta voisi sanoa, kuin että IHANA MIES MINULLA!

Vyyhdinpuu - kerilaud

Tänään hain postista aivan ihastuttavan kapineen! Se on hienoa käsityötä Virosta - vyyhdinpuu. Olen tähän asti tehnyt vaihtelevan pituisia vyyhtejä kerinpuulla, mutta tästä lähin syntyy tasaisia vyyhtejä.

Vyyhdinpuun jäljille pääsin Leenan käsityöt -blogin kautta. Ülle kertoo omilla sivuillaan miehensä puusta valmistamista vyyhdinpuusta ja kerijälaitteesta lisää, tosin viroksi, mutta kuvat kertovat mistä on kysymys.

Kerilauad ja lõngakerijad/ball winders and yarn swifts (haspels)

Ülle kirjoittaa mainiota englantia!

Tekstiilimateriaaleja, kankaita

Pää / mieli hyrrää jo kovasti kuun lopun kurssissa. Mukaan pitäisi kurssikirjeen mukaan ottaa

... erityisesti materiaaleja, joita pidät visuaalisesti kiinnostavina, tai joillain muulla lailla merkityksellisinä.  

Tavoitteena on tehdä pieniä kokeellisia taideteoksia. Valokuva ja tausta muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka on enemmän kuin osiensa summa...

Katselin eilen lävitse materiaalivarastojani. Kiehtova on pino, jossa oni äidin nimikoimia tai muuten vain säästettyjä vanhoja pitsireunaisia tyynyliinoja, puolipellavaisia pyyhkeitä, pellavalakana, mummon nenäliina. Minulla on myös omista huovutuksista ja painotöistä, värjäyksistä syntyneitä kankaita aikalailla. Valinnan vaikeus... tarvitsen ison matkalaukun. Realistisesti ajatellen vajaan viiden päivän kurssilla ei taida ehtiä montakaan työtä tekemään. Pitäisi olla etukäteen suunnitelma, jota lähden tekemään. Silloin ei tarvitsi raahata niin paljon materiaaleja. Ajatuksentapaisia on jo... 

Tässä vaihtoehtomateriaaleja...

Äidin nimikoimia liinavaatteita ja yksi äidin painotyö.

Omia värjäys- ja painotyökokeiluja.

Ruostevärjäyksiä, joihin on syntynyt mielenkiintoisia kuvioita.

Painotöitä, joissa on valokuvasta valotettulla seulalla punasipulilla painettu kuvio pellavasäkkikankaalle ja merinoneulahuovasta huovutetulle pinnalle.

Seuraavaksi pitää ryhtyä tutkimaan valokuvia...