Naisen elämää

Kokoonnumme kokeilevan käsityön vanhan ryhmän kanssa edelleen silloin tällöin (käsityötaiteen perusopetus aikuisille). Meitä on noin kymmenen naisen tiivis ja mukava ryhmä. Olimme koossa työväenopiston ryhmänä noin viisi vuotta. Syventävät opinnot meiltä päättyivät keväällä -11. Kesällä päätimme, että haluamme tehdä edelleen jotain yhdessä. Mietimme yhdistyksen perustamista, mutta tulimme siihen tulokseen, että se on liian vaivalloista eli byrokraattista. Keksimme sen sijaan, että puuhaamme yhdessä kevään aikana pystyyn oman näyttelyn.
Näyttelytilaksi koko maaliskuuksi saatiin Heidin suhteiden avulla Vantaan Koivukylän kirjaston näyttelytila Kirnu.

Teemaksi otimme 'naisen elämää'. Siitä meillä kaikilla on kokemusta hyvin monesta näkökulmasta.

Minä aloitin aiheen tutkiskelun mietiskelemällä, mitä  naiseus minulle merkitsee. Olen aina ihmetellyt naisia, jotka kiljuvat pienten ampiaisten ja hämähäkkien takia, esittävät avutonta koneiden ja laitteiden kanssa, pitävät vaaleanpunaisesta ja ennen kaikkea osaavat kävellä korkokengillä, käyttävät helmiä ja meikkaavat. Outo maailma minulle!

Olen aiemmin näissä käsityötaiteen jutuissani pyrkinyt johonkin muuhun kuin kauniiseen. Nyt päätin ottaa haasteeksi 'naisellisen kauniin'. Tutkin nyt, pystynkö ollenkaan tekemään kaunista. Kaunis-sanakin on muuten perin naisellinen sana. Miehet eivät sitä juuri viljele.

Tutkiskelin aihetta tekemällä kuvakollaaseja kaikkein naisellisimmasta kuvista, joita netistä löysin.
Huopakollaasi sopii mielestäni hyvin tekniikaksi tuon vaaleanpunaisen ruusu- ja helmimaailman toteuttamisessa.

Mummon nojatuolit, osa 10

Verhoilu-kurssi käynnistyi taas Vuotalossa. Tällä kertaa toimessa olin vain minä, sillä Heikki hoiteli kotona flunssaansa. Minä selvitin ko. taudin tällä kertaa ennen Heikkiä. Vuorovedolla siis mennään.

Jänskätti hiukan etukäteen, sillä tiesin, että tällä kertaa pitäisi nitoa liinauskangas kiinni tuolin sarjoihin. Paineilmalla toimiva niittipistooli on aiemmilla kerroilla ollut vain Heikin käsissä. Vaikka en olekaan mikään iiik-naisellinen nainen, pelkään hiukan työkaluja, joiden toiminnasta en ole varma.
No, onneksi opemme piti minulle ja yhdelle uudelle kurssilaiselle pikakurssin niittipyssyn toiminnasta. Sen jälkeen pystyin kyllä tarttumaan siihen. Osoittautui, ettei se niin kamala hurja ja käsistä karkaava kapistus sitten todellisuudessa ollutkaan. Ja ainahan noissa laitteissa on varmistukset, ettei niillä aivan helposti satuta itseään. Työväenopiston kursseilla työturvallisuus on varmasti ykkösasia, kun meitä on niin monenlaisia laitteita käyttämässä. Mitään kovin vaikeasti hallittavaa varustusta niihin tuskin hankitaan.
Liinauskangas tuli siis nidotuksi. Leikkasin myös pois ylimääräiset reunaliepeet. Lisäkiinnitykseksi ommellaan vielä reunaa kiertävä ommel pienellä käyräneulalla ja ompelulangalla.