Mummon nojatuolit, osa 9

Reunan tukiompeleen ompelu oli kahden kurssikerran juttu. Onneksi toisella kerralla älysin jo ottaa hanskat mukaan, että vältyin uusilta rakoilta sormissa. Sen verran kovasti piti ommelta kiristää, että 'makkara'  muotoutui  tasaisesti tuolin sivureunojen mukaan ja hiukan ulos etureunasta. Opettaja oli ihan tyytyväinen reunakanttiimme. Kaipa siitä sitten hyvä tuli. Kun ensimmäistä kertaa elämässään verhoilee jotain, on välillä  vähän vaikeaa hahmottaa, että mitä missäkin kohden tavoitellaan.
Tämän syksyn viimeisellä kerralla teimme pintatäytteen. Sitä varten ommeltiin perustustäytteen tekemisestä tutut ainelankalenkit. Niiden alle aseteltiin lastuvillaa niin, että kaikki kuopat peittyivät ja tuolin pintaan saatiin oikea muoto. Kumpikin istui moneen kertaan tuolille, että saimme lastuvillan tiiviiksi. Sitten teimme lakanakankaalla liinausta. Työ jäi tosin kesken, sillä ehdimme ainoastaan  kiinnittämään liinauskankaan heftausneuloilla.
Käsinojat tulivat hiotuksi. Kovan työn Heikki niiden kanssa teki.  Ulkona vuositolkulla olleissa käsinojissa oli homeläikkiä ja niiden liitoskohdat vaativat uudelleen liimausta.
Projekti jatkuu kevätlukukaudella. Onneksi ilmoittautuminen hoitui opettajalle tehdyllä jatkoilmoittautumisella.  Syksyllä kilpailu kurssipaikasta oli sekuntipeliä.