Mummon nojatuolit, osa 9

Reunan tukiompeleen ompelu oli kahden kurssikerran juttu. Onneksi toisella kerralla älysin jo ottaa hanskat mukaan, että vältyin uusilta rakoilta sormissa. Sen verran kovasti piti ommelta kiristää, että 'makkara'  muotoutui  tasaisesti tuolin sivureunojen mukaan ja hiukan ulos etureunasta. Opettaja oli ihan tyytyväinen reunakanttiimme. Kaipa siitä sitten hyvä tuli. Kun ensimmäistä kertaa elämässään verhoilee jotain, on välillä  vähän vaikeaa hahmottaa, että mitä missäkin kohden tavoitellaan.
Tämän syksyn viimeisellä kerralla teimme pintatäytteen. Sitä varten ommeltiin perustustäytteen tekemisestä tutut ainelankalenkit. Niiden alle aseteltiin lastuvillaa niin, että kaikki kuopat peittyivät ja tuolin pintaan saatiin oikea muoto. Kumpikin istui moneen kertaan tuolille, että saimme lastuvillan tiiviiksi. Sitten teimme lakanakankaalla liinausta. Työ jäi tosin kesken, sillä ehdimme ainoastaan  kiinnittämään liinauskankaan heftausneuloilla.
Käsinojat tulivat hiotuksi. Kovan työn Heikki niiden kanssa teki.  Ulkona vuositolkulla olleissa käsinojissa oli homeläikkiä ja niiden liitoskohdat vaativat uudelleen liimausta.
Projekti jatkuu kevätlukukaudella. Onneksi ilmoittautuminen hoitui opettajalle tehdyllä jatkoilmoittautumisella.  Syksyllä kilpailu kurssipaikasta oli sekuntipeliä.

Paperinarupallo ikkunaan

Tampereen Kädentaidot -messuilla iskin silmäni Pirkanmaan kotityön paperinarupalloon. Heillä oli peräti tekemispaketti palloa varten. Ja ostinhan minä sitten sen Paperiinipallo -tarvikepaketin. Paketissa oli liimaa ja talouskelmua luukuun ottamatta kaikki, jopa valosarja, valaistun paperipallon tekemiseen. Lauantaina sen sitten rakentelin. Pallo kuivui pari päivää ja tänään liima oli niin kuivunutta, että saatoin puhkaista ilmapallon ja virittää kynttiläsarjan pallon sisään.

Tässä, olkaa hyvä, kuvakertomus paperipallon tekovaiheista...

Mummon nojatuolit, osa 8

Kolmen viikon flunssatauon jälkeen pääsimme taas rakentamaan nojatuoliamme. Minä ompelin reunan tukiommelta ja Heikki siklasi vanhaa lakkaa tuolin käsinojista.
Heikki oli jo piirtänyt reunamakkaran ommelriville apuviivat, joita pitkin ompelin  isolla käyräneulalla ja purjelangalla kolmiomuotoista kuviota täytteen sisälle. Reunoihin muodostuivat suorat tikkirivit. Jokaisen kolmion kärkeen tuli ulkoreunaan kahdeksikon muotoinen kiristyssolmu. Langan kiristäminen oli sen verran kovaa hommaa, että rakkoja tuli sormiin.
Vanhan lakan poistaminenkaan ei ollut kaikkein kevyimmästä päästä verhoilutöitä, sillä Heikki valitti seuraavana päivänä olkapäitään

Villatakki kappaleina

Joskus muinoin syyskuussa kasvivärjäämästäni Wool-langasta aloittamani villatakki alkaa olla loppusuoralla. Langan päättelyä on vielä paljon. Huomasin myös neuloneeni selkäkappaleen neljänneksi ylimmän raidan eri keltaisella kuin etukappaleissa ja hihoissa. Täytynee tehdä uusiksi! Olen näissä käsityöhommeleissa huomannut parhaaksi tehdä lopputuloksesta sellainen, että mikään ei jää itseä kismittämään. Tuommoiset fibat eivät nimittäin unohdu, vaikka niitä ei kukaan muu välttämättä huomaisikaan.

Mummon nojatuolit, osa 7

Reunojen täyttöä ja tukiompeleita...

Minä olin viikon verran tukevassa flunssassa, joten Heikki edisti yksinään tuoliprojektiamme. Kuvissa oleva veitsennäköinen esine on pryyli, jolla haettiin tuolin reunatäytteisiin oikea muoto. Heikki ehti jo piirtää reunan tukiompeleelle eli kanttiompeleelle apuviivat, joita seuraillen alamme ensi kerralla isolla käyräneulalla ompelemaan.

Lasinsulatuksia

Tämä viikonloppu sujui taas lasia sulatellen. Tai oikeammin lasia leikaten ja asetellen. Uuni hoitaa yön aikana sulatuksen. Nuo esineet ovat noin kokoa 20 x 20 cm.
Ylin vati on maalattu liima-lasiväriseoksella tavalliselle ikkunalasille. Keskimmäinen on oikeaa 4 mm paksua sulatuslasia (Bullseye)  ja alin on aseteltu viinipullon siruista. Helmien reiät onnistuivat tällä kerralla eristyslangalla.

Mummon nojatuolit, osa 6

Tuoliprojekti jatkuu.
Olimme tietysti tehneet aloittelijan virheen ja tunkeneet pääosan lastuvillasta tuolin takaosaan ja opettajan arvioivan katseen jälkeen saimme laittaa melkoiset määrät lisää lastuvillaa tuolin etureunaan ja sivureunoille. Tuolin täyttäminen jatkui ohuella kerroksella hamppua. Nytpä eivät jouset enää tunnu Heikinkään pepussa!
Täytteen päälle laitettiin säkkikangas. Säkkikankaaseen piirrettiin kaksi neliötä läpiveto-ompelun helpottamiseksi. Viivoja pitkin ommeltiin läpi  perustuskankaan, täytteen ja joustinkankaan. Ompelu tapahtui pitkällä, kaksikärkisellä neulalla ja suoraan kerästä tulevalla purjelangalla. Lankaa ei saanut katkaista ja piti varoa, ettei ommel tarttunut jousirenkaisiin tai sidontalankoihin. Pisto oli tuolin päällä kämmenen levyinen ja alapuolella pari senttiä pitkä. Homma onnistui meiltä juuri ja juuri, koska meillä on tekstiilivyöt äänenvaimenninkankaana pohjaristikon päällä.  Mysteeriksi meille jäi, kuinka läpiveto-ompelu voi ylipäätään onnistua osumatta jousiin tai sidontanaruun, jos pohjakankaana käytetään säkkikangasta.

Kurssilla käytetään Opetushallituksen julkaisemaa oppikirjaa Perinteinen verhoilu. Toinen erittäin hyvä kirja on Näin kunnostat mummolan mööpelit, jossa on K-tuolin kunnostus hyvin pikkutarkasti ja havainnollisesti selitettynä.

Takaisin sorvin ääreen - back to the work

Huomenna minulla on sitten edessä paluu työelämään ja viiden kuukauden hieno vuorotteluvapaajakso on elettyä elämää. Sain ja ennen kaikkea jaksoin kerrankin harrastaa päivät pitkät. Ihan kiertelemättä on sanottava, että työ vie suurimman osan voimistani normielämässäni.

Mitäkö sitten ehdin tehdä? Vaikka mitä. Heikin kanssa aloitimme suur-urakan kahden K-tuolin uudelleen verhoilemiseksi. Sen lisäksi ainakin kehräsin, kasvivärjäsin, huovutin, neuloin, tein helmitöitä ja lasinsulatusta. Ihanuutta oli saada marjastaa ja sienestää melkein päivittäin heinäkuun puolesta välistä syyskuu loppuun. Tämä vuosi olikin erittäin marjaisa ja sienekäs. Yksi parhaista jutuista elämässäni on juuri tuo erilainen luonnonantimien keräily. Siihenhän sisältyvät syötävien marjojen ja sienten lisäksi myös kasvivärjäyksen väriaineiden keräily. Esimerkiksi toukokuussa kyykin aika monta tuntia tervaleppien alla keräilemässä tervalepän "käpyjä". 
Ulkomaillakin käytiin. Berliinissä oltiin viikko ja lyhyempiä reissuja tehtiin parikin kertaa Tallinnaan ja kerran Tukholmaan. Tukholmassa käytiin muuten katsomassa Svenska Hemslöjdsföreningarnas Riksförbundin  satavuotisjuhlanäyttelyä. Koko näyttely oli yhtä luovuuden ylistystä!

Oma projektinsa oli lapsuuden kodin romahtaneen navetan purkuprojekti. Sielläkin oltiin aika monena lauantaina veljen ja Heikin kanssa ensin siivoamassa romuja pois ja sitten kaatamassa seiniä.

Ihmiset valittavat, että tämä kesä oli sateinen. Uskokaa tai älkää, minä en sitä huomannut. Ilmat olivat mielestäni mitä parhaimmat. Ja kun ei ollut liian kuuma, jaksoi puuhata.  Kai se on niin, että jos on enemmän vapaata aikaa, ei haittaa, jos ajoittain sataa. Silloin vain muutetaan suunnitelmia ja tehdään jotain muuta. Esimerkiksi lukea. Vihdoin sain luettua koko hienon Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan.

Nyt kun on ollut viimeaikoina kovasti puhetta vuorotteluvapaaoikeudesta, voin omalta kohdaltani sanoa, että töihin minä palaan hyvin levänneenä ja etäisyyttä ottaneena. Jaksan taas vaikka mitä. Luulisin sen olevan työnantajan(kin) etu.

Tomorrow I will have a return to the working life after I have spent five fine months in the job alternation leave.  Without quite circling, one must say that the work takes most of my powers in my norm life. 

What did I do with a job alternation leave? A great number of things!

With Heikki, we began a huge project upholstering  two old chairs.  Then,  I spun, dyed with natural dyes, felted, knitted, pearl worked and melted glass. 

Most of all I love mushrooming and  picking berries and this summer there was them in the woods and I was extremely happy. In addition to the edible berries and mushrooms I also collected  plants for dyeing. It is really one of the greatest joys collecting natural products and wandering in the woods.

People are complaining that this summer was rainy. Believe or not, I did not notice it. The weather was the most good, in my opinion. Perhaps it is so if there is a more free time that it will not bother if at times it is some raining. Then you can do matters indoors, read for example.

Recently, there has been hard talk about the job alternation leave. I can say from my own experience,  that now I'm well rested and have taken the distance from the job and I will come back to work refreshed. I would think that it is an advantage to employer and me.

Mummon nojatuolit, osa 5

Kesällä Vantaan aikuisopistossa alkanut mummon nojatuolien korjausprojekti jatkuu nyt syksyllä Helsingin työväenopistossa. Onnistuimme ilmoittamaan itsemme noin puolessa minuutissa täyttyneelle huonekalujen verhoilukurssille Vuotalolla. 

Päädyimme tällä kertaa ottamaan mukaan vain toisen tuolin. Tuoli numero kakkonen pääsee käsittelyyn, kun ensimmäinen on valmis.

Eilen oli kolmas kurssikerta. Tähän mennessä olemme peittäneet jouset joustinkankaalla, joka on tiuhaa säkkikangasta. Se nidottiin kiinni tuolin sarjoihin ja jousirenkaat ommeltiin siihen kiinni. 
Reunapuut vaativat hiukan säätämistä ennen kuin saimme ne ruuvattua siististi joustinkankaan päälle. Tutustuimme vannesahaan, jolla teimme pienet lovet solmu- ja naulakohtiin, jotta puut asettuivat kunnolla kohdilleen. Olipahan jännä laite! Heikki pääsi myös poraamaan reikiä työväenopiston jykevällä porakoneella.
Eilen aloitimme tuolin perustan eli grundin rakentamisen. Ensin ommeltiin käyräneulalla aine- eli täytelankalenkit joustinkankaaseen. Täyteaineena käytimme lastua. Lastua työnnettiin takakulmasta alkaen ainelangan alta niin paljon kuin sinne mahtui. Testailimme täyttöä istumalla tuolilla. Opettaja nimittäin sanoi, että puolet verhoilusta tehdään takapuolella! Jousien ei pitäisi tuntua istujan takapuoleen. Heikki tuossa sanoi, että hän kyllä vielä tuon täytön jälkeen tunsi ne. Täytynee siis vielä ensi kerralla jatkaa tuon lastun parissa.