lauantai 14. huhtikuuta 2018
tiistai 6. tammikuuta 2015
Pellavamekko
Sain vihdoin valmiiksi jo keväällä aloittamani pellavamekon.
Mekon teko lähti alkuun työväenopiston kurssilla. Hurraa jälleen kerran Helsingin työväenopisto ja opiston mainiot kässäopettajat! Tällä kertaa kehissä oli kaksi opettajaa, ompelun ohjaajana Leena Karhu ja mekko kankaan kuviointia ideoimassa Heljä Reponen.
Mieleisen mekon kaavan etsi jokainen tietysti itse, mutta Leena avusti mallin ja kaavojen muokkaamisessa, että se sopi itse kunkin mittoihin ja muotoihin.
Kankaanpainantaa olen harratanut aikaisemminkin jonkun verran, joten tällä kertaa päätin kokeilla kankaankuviointia päinvastaisella tavalla, nimittäin väriä poistamalla.
Värjäsin valkoisen pellavakankaan kotona Dylonilla pesukoneessa violetiksi. Värinpoisto tapahtui geelimäisellä konetiskiaineella. En tiedä, onko merkillä väliä, mutta ainakin Sun-merkkinen toimii hyvin. Konetiskiaine levitetään kankaalle aivan samalla tavalla kuin väri kankaanpainannassa. Apuna voi käyttää sapluunaa, seulaa, voi maalata haluamansa kuvion siveltimellä tai ruiskupullolla.
Tärkeää on tehdä testitilkkuja siitä, kuinka monta minuuttia konetiskiaineen pitää antaa vaikuttaa. Näissä minun mekkoni kappaleissa aine seisoi noin kahdeksan minuuttia. Sitten oli vuorossa ankara väljässä vedessä huuhtelu.
Lopuksi tein vielä painokuvioita tummanvioletilla värillä ja samalla sapluunalla kuin olin värin poistoa tehnyt. Lisäkuvioksi selkään tuli painamalla tehtynä tuo putoamiskuvio.
On muuten tosi vaikeaa kuvata violettia väriä! Noissa allaolevissa ei oikein mikään toista värejä oikein.
Mekon teko lähti alkuun työväenopiston kurssilla. Hurraa jälleen kerran Helsingin työväenopisto ja opiston mainiot kässäopettajat! Tällä kertaa kehissä oli kaksi opettajaa, ompelun ohjaajana Leena Karhu ja mekko kankaan kuviointia ideoimassa Heljä Reponen.
Mieleisen mekon kaavan etsi jokainen tietysti itse, mutta Leena avusti mallin ja kaavojen muokkaamisessa, että se sopi itse kunkin mittoihin ja muotoihin.
Kankaanpainantaa olen harratanut aikaisemminkin jonkun verran, joten tällä kertaa päätin kokeilla kankaankuviointia päinvastaisella tavalla, nimittäin väriä poistamalla.
Värjäsin valkoisen pellavakankaan kotona Dylonilla pesukoneessa violetiksi. Värinpoisto tapahtui geelimäisellä konetiskiaineella. En tiedä, onko merkillä väliä, mutta ainakin Sun-merkkinen toimii hyvin. Konetiskiaine levitetään kankaalle aivan samalla tavalla kuin väri kankaanpainannassa. Apuna voi käyttää sapluunaa, seulaa, voi maalata haluamansa kuvion siveltimellä tai ruiskupullolla.
Tärkeää on tehdä testitilkkuja siitä, kuinka monta minuuttia konetiskiaineen pitää antaa vaikuttaa. Näissä minun mekkoni kappaleissa aine seisoi noin kahdeksan minuuttia. Sitten oli vuorossa ankara väljässä vedessä huuhtelu.
Lopuksi tein vielä painokuvioita tummanvioletilla värillä ja samalla sapluunalla kuin olin värin poistoa tehnyt. Lisäkuvioksi selkään tuli painamalla tehtynä tuo putoamiskuvio.
On muuten tosi vaikeaa kuvata violettia väriä! Noissa allaolevissa ei oikein mikään toista värejä oikein.
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Jättimuurahainen - Giant Puppet
Viime ajat olen rakennellut jättimuurahaista.
Työväenopisto juhlii tänä vuonna 100-vuotista taivaltaan. Juhlallisuudet huipentuvat kaikille avoimeen kansalaisjuhlaan sunnuntaina 5.10.2014 Opistotalon juhlasalissa (Helsinginkatu 26). Juhlaan liittyy Giant Puppet – Jättinukkekulkue Tokoinrannasta Karhupuiston kautta Kallion kentälle.
Helsingin työväenopiston käsityönopetuksen blogissa Opistosta käsin kerrotaan projektista.
Muurahaisen osat on muotoiltu kanaverkosta ja sen pintaan liisteröidystä sanomalehtipaperista. Heikki tuli mukaan, kun piti alkaa ratkomaan murkun kokoamista. Se oli yhtä ongelmaratkaisua. Ilman Heikkiä en olisikaan sitä kokoon saanut.
Näitä olisi tarkoitus olla kulkueessa viisi. Toivottavasti muutkin muurahaisryhmän ihmiset ehtivät tekemään omansa valmiiksi ennen syksyä.
Helsingin työväenopisto on hieno paikka ja siitä kannattaa iloita ja juhlia rakentamalla jättimuurahainen!
Ja tältä se kaiken ahertamisen jälkeen vihdoin näytti:
Työväenopiston satavuotisjuhlakulkue
Työväenopisto juhlii tänä vuonna 100-vuotista taivaltaan. Juhlallisuudet huipentuvat kaikille avoimeen kansalaisjuhlaan sunnuntaina 5.10.2014 Opistotalon juhlasalissa (Helsinginkatu 26). Juhlaan liittyy Giant Puppet – Jättinukkekulkue Tokoinrannasta Karhupuiston kautta Kallion kentälle.
Helsingin työväenopiston käsityönopetuksen blogissa Opistosta käsin kerrotaan projektista.
Muurahaisen osat on muotoiltu kanaverkosta ja sen pintaan liisteröidystä sanomalehtipaperista. Heikki tuli mukaan, kun piti alkaa ratkomaan murkun kokoamista. Se oli yhtä ongelmaratkaisua. Ilman Heikkiä en olisikaan sitä kokoon saanut.
Näitä olisi tarkoitus olla kulkueessa viisi. Toivottavasti muutkin muurahaisryhmän ihmiset ehtivät tekemään omansa valmiiksi ennen syksyä.
Helsingin työväenopisto on hieno paikka ja siitä kannattaa iloita ja juhlia rakentamalla jättimuurahainen!
Ja tältä se kaiken ahertamisen jälkeen vihdoin näytti:
Työväenopiston satavuotisjuhlakulkue
Jättinukkekulkue
Su 5.10. klo 11.30 alkaen Porthaninrinne – Brahen kenttä
Näyttäviä jättinukkeja, musisoijia, tanssijoita ja laulajia Porthaninrinteen viereiseltä aukiolta (Ympyrätalon ja Kallion virastotalon välissä) Karhupuiston kautta Brahen kentälle, jonne kulkue saapuu n. klo 12.15. Liity iloiseen tunnelmaan ja koe hauskoja, yllättäviä kohtaamisia. Ota mukaan omia lyömäsoittimia, kilistimiä ja kalistimia tai vaikka kattilan kansia
sekä ystävät, tutut ja vieraat! Jättinukkekulkueen reitti löytyytäältä.
Su 5.10. klo 11.30 alkaen Porthaninrinne – Brahen kenttä
Näyttäviä jättinukkeja, musisoijia, tanssijoita ja laulajia Porthaninrinteen viereiseltä aukiolta (Ympyrätalon ja Kallion virastotalon välissä) Karhupuiston kautta Brahen kentälle, jonne kulkue saapuu n. klo 12.15. Liity iloiseen tunnelmaan ja koe hauskoja, yllättäviä kohtaamisia. Ota mukaan omia lyömäsoittimia, kilistimiä ja kalistimia tai vaikka kattilan kansia
sekä ystävät, tutut ja vieraat! Jättinukkekulkueen reitti löytyytäältä.
Karnevaalitapahtuma Brahen kentällä
Su 5.10. noin klo 12.15–15 Brahen kenttä
Tapahtumassa mukana kulkueen esiintyjiä, opiskelijoita, opettajia sekä tietenkin jättinuket.
Su 5.10. noin klo 12.15–15 Brahen kenttä
Tapahtumassa mukana kulkueen esiintyjiä, opiskelijoita, opettajia sekä tietenkin jättinuket.
tiistai 17. syyskuuta 2013
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Printti ja pisto
Opettelen taas uutta.
Nimittäin, viime maanantaina alkoi Tupu Mentun Printti ja pisto kurssi työväenopistossa. Kurssilla painetaan, kirjotaan ja leikellään trikookangasta.Kuvio painetaan trikoolle ja kuviointia jatketaan alikeompelulla kirjomalla niin, että alla on toinen tirkookangas. Seuraavaksi painokuviota leikellään sillä tavoin , että alla oleva kangas tulee näkyviin.
Ainakin ensimmäisissä kokeiluissa vanhat t-paidat ovat mitä parrhainta materiaalia. Näistä kahdesta minulle naftista paidasta tulee irtohihat.
Legginssit printillä ja pistolla tuunattuina
Kurssin opettaja Tupu Mentu on yksi Printti ja pisto -kirjan tekijöistä.
Täältä kannattaa katsoa lisää vinkkejä: Alabama Chanin.
Nimittäin, viime maanantaina alkoi Tupu Mentun Printti ja pisto kurssi työväenopistossa. Kurssilla painetaan, kirjotaan ja leikellään trikookangasta.Kuvio painetaan trikoolle ja kuviointia jatketaan alikeompelulla kirjomalla niin, että alla on toinen tirkookangas. Seuraavaksi painokuviota leikellään sillä tavoin , että alla oleva kangas tulee näkyviin.
Ainakin ensimmäisissä kokeiluissa vanhat t-paidat ovat mitä parrhainta materiaalia. Näistä kahdesta minulle naftista paidasta tulee irtohihat.
Kurssin opettaja Tupu Mentu on yksi Printti ja pisto -kirjan tekijöistä.
Täältä kannattaa katsoa lisää vinkkejä: Alabama Chanin.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Mummon nojatuolit, osa 15
Me teimme sen! Tuolit ovat nyt valmiit.
Suuret kiitokset Vantaan aikuisopiston verhoilun opettajalle Heli Karpaleelle ja Helsingin työväenopiston opettajalle Anne-Maj Forsmannille.
Tästä se alkoi Vantaan aikuisopistossa kesäkuussa -12 ja runsaat satatuntia työtä/tuoli se vaati.
Ennen: Jälkeen:
Vihon viimeisinä vaiheina olivat kädensijojen petsaus, lakkaus ja kiinnitys.
Suuret kiitokset Vantaan aikuisopiston verhoilun opettajalle Heli Karpaleelle ja Helsingin työväenopiston opettajalle Anne-Maj Forsmannille.
Tästä se alkoi Vantaan aikuisopistossa kesäkuussa -12 ja runsaat satatuntia työtä/tuoli se vaati.
Ennen: Jälkeen:
Vihon viimeisinä vaiheina olivat kädensijojen petsaus, lakkaus ja kiinnitys.
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Mummon nojatuolit, osa 14
Tuolimme ovat lähes valmiit! Olemme kättemme työhön kovasti tyytyväisiä :)
Alla kuvasarjaa vihon viimeisestä neljän päivän rypistyksestä Vantaan aikuisopistossa. Olivat muuten aika helteisiä päiviä!
Kaikenlaista tapahtui tälläkin kertaa. Ehdin piirtämään kankaalle jo koko leikkuusuunnitelman, mutta onneksi Heikki tuli katsomaan piirustelujani ja huomasi, että viimeiset kappaleet alkoivat mennä suht vinoon. Kangas ei ollutkaan alareunasta aivan lankasuora. Onneksi tilanne oli vielä hyvinkin korjattavissa, sillä saksia en ollut vielä iskenyt kankaaseen.
Tereen ompelu ei yllättäen ollutkaan kovin hankalaa. Sain sen muutamien purkamisten jälkeen istutettua ihan mukavasti istuimien osien ja kappakappaleiden kanssa yhteen.
Yksi aika paha hutileikkaus tapahtui, kun leikkasin ensimmäisen tuolin istuinosan viimeistä kulmaa. Helle oli kait pehmittänyt pääni, sillä enkös iskenyt sakseni sivukappaan. Siitä vaan kolmionmuotoinen kappale pois, klipps, klipss. Se on aika mielenkiintoinen tunne, kun samalla sekunnilla kun leikkaa, leikkaa, että väärästä kohtaa meni. Pieni ähkäisy pääsi, ei sentään kuitenkaan itku. No, onneksi kangasta oli reilusti yli tarpeen ja siitä riitti myös korjauskappaleeseen.
Kehaista pitää, että näistä (ja muutamista muistakin) seikkailuista huolimatta, opettaja sanoi tuolien olevan pro-jälkeä.
Saimme tuolit kurssilla mainioon vaiheeseen. Vielä pitää ommella takakangas piilopistoin selkään ja lakata
kädensijat. Sitten ne ovat valmiit.
Alla kuvasarjaa vihon viimeisestä neljän päivän rypistyksestä Vantaan aikuisopistossa. Olivat muuten aika helteisiä päiviä!
Kaikenlaista tapahtui tälläkin kertaa. Ehdin piirtämään kankaalle jo koko leikkuusuunnitelman, mutta onneksi Heikki tuli katsomaan piirustelujani ja huomasi, että viimeiset kappaleet alkoivat mennä suht vinoon. Kangas ei ollutkaan alareunasta aivan lankasuora. Onneksi tilanne oli vielä hyvinkin korjattavissa, sillä saksia en ollut vielä iskenyt kankaaseen.
Tereen ompelu ei yllättäen ollutkaan kovin hankalaa. Sain sen muutamien purkamisten jälkeen istutettua ihan mukavasti istuimien osien ja kappakappaleiden kanssa yhteen.
Yksi aika paha hutileikkaus tapahtui, kun leikkasin ensimmäisen tuolin istuinosan viimeistä kulmaa. Helle oli kait pehmittänyt pääni, sillä enkös iskenyt sakseni sivukappaan. Siitä vaan kolmionmuotoinen kappale pois, klipps, klipss. Se on aika mielenkiintoinen tunne, kun samalla sekunnilla kun leikkaa, leikkaa, että väärästä kohtaa meni. Pieni ähkäisy pääsi, ei sentään kuitenkaan itku. No, onneksi kangasta oli reilusti yli tarpeen ja siitä riitti myös korjauskappaleeseen.
Kehaista pitää, että näistä (ja muutamista muistakin) seikkailuista huolimatta, opettaja sanoi tuolien olevan pro-jälkeä.
Saimme tuolit kurssilla mainioon vaiheeseen. Vielä pitää ommella takakangas piilopistoin selkään ja lakata
kädensijat. Sitten ne ovat valmiit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)