sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Käsityötaiteen perusopetuksesta

Viime keväänä sain päätökseen käsityötaiteen perus- ja syventävät opinnot Helsingin kaupungin työväenopistossa. Tuosta, noin viisi vuotta kestäneestä, hyvin antoisasta periodista kumpuavat paljolti nykyiset työni. Kaihomielin rupesin muistelemaan ryhmäämme ja opettajia ja kaikkea sitä, mitä teimme, kun luin Kristinen prossessiportofoliota perusopinnoista.
Sormet alkoivat syyhyttää saada tuota Wetterhoffin villaa käsiinsä. Kristine on tehnyt siitä hyvin satumaisen ja oman näköisensä huivin.

Jostain muistini sokkeloista palautui yht'äkkiä mieleeni, että en ollut muistanut joulukuussa määräaikaan mennessä vastata käsityötaiteen opintojen palautekyselyyn. Kyselyä ei enää ollut. Noloa! Niin paljon minä niistä opinnoista sain: itsevarmuutta, ongelmanratkaisutaitoa, luovuutta, samanhenkisiä ystäviä. Jo ennen opintojankin tein kyllä paljon käsitöitä, mutta ne olivat etupäässä valmiiden ohjeiden mukaan tehtyjä. Käsityötaiteen opintojen kautta löysin oman käsityöllisen  ilmaisutapani - oman tunnistettavan kädenjälkeni. Haluan nykyään itse suunnitella alusta loppuun sen mitä teen. Olen huomannut, että ne työt, jotka olen suunnitellut ja tehnyt vaihe vaiheelta itse, ovat minulle kaikkein rakkaimpia.
Voin jopa sanoa, että opinnoista on ollut hyötyää työelämässäkin, sillä esimiestyössäni tarvitsen aina välllä luovaa ongelmanratkaisutaitoa. Ainakin ajatukset ovat käsillä tehdessä olleet aivan muualla kuin työpaikan ongelmissa. Ja se on aina hyvä ja terve asia.
Oma päiväkirjani Katrin tuliterästä taottua Helsingin työväenopiston käsityötaiteen perusopetuksen syventävien opintojeni päättötyön tekemisen vaiheista keväällä 2011.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Otan kiitollisena vastaan kaikki kommentit