Korvaläpät

Piti saada uudet korvalaput, sillä pudotin ihanat edelliset lampaankarvaiset korvaläpät jonnekin Tallinnaan...
Nämä uudet ovat kylläkin vanhat, käytössä kulahtaneet korvaläpät, jotka uudistin huovuttamalla läppäosan päälle Piikun neulattua ruska-huopalevyä.

Karstausta

Värjättyjen villojen karstaus etenee. Kehräämistäkin olen jo kokeillut. Hiukan liian kuivilta värjätyt villat tuntuivat. Tein Sirpa Varilon Kehrääjän kirjan öljyämisohjeen mukaisen liuoksen, jossa oli 1/3 öljyä ja 2/3 vettä. Sumuttelin sitä villoihin ja laitoin ne muovipussiin pariksi päiväksi. Villat tuntuivat sen jälkeen  kehräämisvaiheessa paljon mukavimmilta.

Villan värjäystä

Pistin pesemiäni villoja värikattilaan. Tarkoituksena on yrittää tehdä karstamyllyllä sellaista tumma-luumu-roosa yhdistelmää. Saapa nähdä minkälainen lanka on lopputuloksena. Värjäsin taas Supralanilla. Minulla ei ole kunnollista tarkkuusvaakaa, joten nuo värit on tehty summittaisesti. Kummassakin on 50 % keltaista, 25% molempia punaista ja sinistä %. Villaa oli molemmissa 200 grammaa ja väriä vaaleammassa 2 grammaa, tummemmassa 6 grammaa. Apuaineina ovat glaubersuola ja etikka.

Lisää kuvia tulee, kun saan villat karstattua ja pääsen kehräämään niitä.

Karstamyllyllä

Sain Kehrääjien killan karstamyllyn viikoksi lainaan. Heikin piti ensin hiukan tuunata minulle pöytää, sillä meiltä ei oikein löytynyt sopivaa pöydänkulmaa myllyn tukevaan kiinnittämiseen. Puulevyn ja puristimien avulla semmoinen syntyi.

Sopiva kerrallaan karastattava määrä villaa tuntuu noin 20 grammaa.

Kuitu alkaa kehruuvalmista, kun olen kierrättänyt sen kolme-neljä kertaa myllyn kautta.

Testasin jo eilen onnistuuko itse pesemieni raakavillojen kehruu, sillä pelkäsin, että olen pessyt kaiken lanoliinin pois villasta. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut käynyt, sillä villaa sai kehrättyä aivan mainiosti.

Korvikset lamppuhelmistä

Sateisena sunnuntai ryhdyin askartelemaan korviksia parin viikon takaisella lamppuhelmirupeammalla syntyneistä helmistä. Tuntuu, että lamppuhelmien pyörittely olisi hiljakseen kypsynyt alitajunnassani sen puolentoista kuukauden aikana, joka ensimmäisen ja toisen lamppuhelmikerran välissä oli, sillä tällä toisella kerralla onnistuin heti tekemään melko pyöreitäkin helmiä. Ehkä kolmannella kerralla pystyn sitten jo kiinnittämään huomiota helmien ulkonäköönkin.
Kunnollisia pihtejä korviksien tekoon ei oikein ollut, mutta onneksi hopeoitu lanka taipui huonommillakin työkaluilla.

Raakavillaa pesussa, osa 2

Kolme ämpärillistä villaa oli yön yli liossa kylppärissä. Myöntää täytyy, että onhan se aikamoinen työmaa pestä niitä. Kolmannen ämpärin kohdalla väsyin ja lykkäsin ne pesupussissa pesukoneeseen villanpesuohjelmalle. Jonkun verran ne siellä koneessa kyllä alkavat valitettavasti  huopua.
Joku kirjoitti jollain kehräyssivustolla, että ei tuhlaa aikaansa villan pesuun, koska kehrättäväksi saa ostamalla hienoja valmiiksi karstattuja ja värjättyjä kuituja. Se riippuu niin siitä, mihin aikansa haluaa käyttää. Omalla kohdallani vertaisin tätä marjastukseen. Marjojakin saa kaupasta valmiiksi perattuina ja pakastettuina ja vaikka keitoksi keitettynä. Siinä on kuitenkin minulle se joku ihan oma juttunsa, että saan tehdä koko prosessin itse alusta loppuun. Minä ihan oikeasti nautin tuosta likaisen villan pesusta. Siinä ainakin näkyy kädenjälki!

Tässä vähän kuvaa tilanteesta ennen ja jälkeen... Puhtaat ovat käsinpestyjä.

Romulasista sulatettua

Kävimme eilen hakemassa romulasikurssin aikaansaannokset. Siellä olivat konjakkipullo ja olutpullo sulaneet Aikuisopiston uunissa 700 asteessa ihan uusiksi. Marjan hieno koristeltu pullo hajosi pesussa ja sain siitä tuon kaulaosan itselleni.

 

Tällaisia koruja syntyi sata vuotta vanha ikkunan palasista, vihreän olutpullon palasista, keltaisen lasilautasen palasista...

Näihin kokeilin  dichroid-papereita ja decal kultakuviota. Nyt vain pitäisi hankkia ripustimia ja tehdä näistä kaulakoruja.

Raakavillan pesua

Päätin kokeilla raakavilla fermentointipesua... Olimme nimittäin viikon ulkomaanmatkalla ja ajattelin, että poissa olomme aikana villa voi rauhassa tekeytyä kylpärissämme. Jätin ämpäriin kylmään veteen parisataa grammaa villaa seisomaan. Haistelin jännityksellä sisäilmaa ulko-ovea avatessani, mutta mitään pahempaa tuoksua ei heti tuntunutkaan, toisin kuin olin pelännyt. Kylpärissäkään ei haissut, sillä olin laittanut kannen ämpärin päälle. Mutta kun nostin kannen... yhm mikä hajupölähdys. Piti perääntyä, hengittää hetken aikaa rauhallisesti olohuoneessa  ja yrittää nenän kautta hengittämättä uudenman kerran lähestyä ämpäriä. Ruskeaakin ruskeampi, suoraan sanoen kuvottava liotusvesi lensi heti kaaressa viemäriin. Sen verran se löyhkäsi. Sitten aloin rohkeasti huuhtelemaan villaa, ja kas, reilun huuhtelun jälkeen paha haju hävisi.

Kuravesikuva on niin kamala näköinen, että en halua pistää sitä tänne. Laitan sen sijaan kuvan puhtaasta kuivuneesta ihanasta villasta.

Raakavillaa

Tulipan viime perjantaina saatua mukava säkillinen, noin yhdeksän kiloa, aitoa suomenlampaan raakavillaa! Kiitos tuojille. Olen jo aloittanut villan pesun. Ensimmäisen erän pesin kraanakuumalla vedellä ja tipalla astianpesuainetta. Puhdasta tuli, mutta pelkään, että sain lian ohella myös kaiken lanoliinin pestyä villasta. Kehrääminen voi olla hankalaa. Sellaisen neuvon luin jostain, että jos lanoliini on tullut pestyä pois, villaan kannattaisi ennen kehruuta suihkutella suihkepullolla vähän vesi-ruokaöljyliuosta. Täytyy ehkä kokeilla. Tänään laitoin villaa pesupussissa likoon suht viileään vesiämpäriin. Saapa nähdä, kuinka likaista vesi on huomenna. Lampaan haisua on huushollissa, mutta eihän se ihan kamalaa ole.

Pistäydyin tänään aivan sattumalta työpaikan lähellä olevassa antikvariaatissa, ja kas, kuinka minua onnisti, siellä oli hyvä kehräämistä ja villan värjäystä käsittelevä kirja: Margaret Dixon, The wool book. (1979)

Abstract: This book not only tells you how to spin, both on a spindle and on various types of wheels, but it also goes into the history of wheels, but it also goes into the history of the whole subject and gives details of some of the fascinating sheep breeds which may be found. The difference between their fleeces and the uses to which they are best suited are also explained. The skill of dyeing using lichens and other wild plants is also fully described and the rich colours most important of all, it brings out the joy of participating in a natural process.Remarks: Colour and B&W Photographs, Illustrations, Bibliography and Index.

Sienivärjäystä

Viime viikonloppuna pääsin vihdoin käyttämään koko syksyn keräämiäni värisieniä. Matkustin kauas Tikkurilaan asti Vantaan aikuisopistoon sienivärjäyksen viikonloppukurssille. Kun oli ollut hyvä sienisyksy, värisieniä oli kertynyt kaikille kiitettävästi ja kun opistotalossa oli kattiloita ja levyjäkin ihan mukavasti, syntyi myös tulosta. Laskin, että sain värjättyä lähemmäs puolitoista kiloa. Se on iso saalis vain viikonlopun kestävälle värjäyskurssille. Osan langoista työstämistä toki vielä jatkan uusilla värjäyksillä. Muutaman hailakaksi jääneen vyyhdin säilöin jo muutaman värjäyskerran läpikäyneiden verihelttaseitikkien ja veriseitikkien jämien kanssa lasipurkkiin. Kaikenkaikkiaan olen kovasti tyytyväinen väreihin, joita sain lankoihini. Erityisen tyytyväinen ole itse kehräämieni lankojen hyvään värjäytymiseen. Yhden uuden villamusliinihuivinkin onnistuin värjäämään lepänkäävällä kauniin kellanruskeaksi.

Romulasia

Viime torstaina aloitimme Marjan kanssa romulasi-kurssin Helsingin aikuisopistossa. Kurssi alkoi turvallisuusasioiden opiskelulla. Aivan asiallista oppia, kun työskennellään materiaalin kanssa, josta voi helposti saada viiltohaavoja yms. muuta kipeää. Leikkasimme vanhaa lasi-ikkunaa lasiveitsellä palasiksi. Lasinpaloista jokainen sommitteli mieleisiään koruja. Varsinaiseen lasinsulatukseen emme pääse tällä kurssilla mukaan, sillä opettaja sulattaa korutuotoksemme.
Ensi kerraksi tuomme mukanamme yhden kirkkaasta lasista tehdyn pullon ja yhden värillisin. Niistä sulatamme tarjoiluastioita. Korupuuhakin jatkuu ja sitä varten olen rikkonut yhden ruskea olutpullon ja nimeltä mainitsemattomaa merkkiä olevan vihreän yrttilikööripullon.
Googlannut olen tietysti aiheesta, niin kuin aina, kun jostain innostun. Lasipulloista ja romulasista hakiessani löysin Youtubesta mielenkiintoisia videoita hakusanoilla 'cutting bottle'.

Olen jo kokeillutkin tätä menetelmään yhden olutpullon katkaisuun ja hyvinhän se meni. Reunoista tuli suht tasaiset. Pienen hiomisen jälkeen se on ruskea pieni tuikkulasi.

Kesämajan kalliolla Kivinokassa rikoin vasaralla pari pulloa.

Romulasityöt ennen sulatusta:

Kehräämistä demoamassa

Tänään olin Lammas saapuu Vuotaloon -tapahtumassa demoamassa viiden tunnin ajan rukilla ja värttinällä kehräämistä. Mielenkiintoista ja antoisaa oli satojen rukkia ihmettelemään pysästyneiden lasten ja heidän vanhempiensa ja varsinkin liikkeellä olleiden vanhojen ihmisten kanssa seurustelu. Vanhat ihmiset muistelivat, kuinka heillä ennen kotona kehrättiin. Moderni rukki oli monille aivan uusi tuttavuus ja siinä riitti ihmettelemistä. Kyllä he sitten uskoivat, että kierteen saaminen kuituun on ideana kaikissa rukeissa ja se onnistuu sekä perinteisellä että modernilla rukilla.
Tuo näytöskehrääminen oli niin kivaa puuhaa, että tekisin sitä mieluusti uudestaankin. Toivottavasti joskus tarjoutuu mahdollisuus. On tosi kiva päästä näyttämään ihmisille sellaista taitoa, josta ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita.
Kässäkaverini viime keväänä päättyneistä käsityötaiteen opinnoista demosit neula- ja märkähuovutusta. Oli tosi kiva taas tavata heitä. Olemme sopineet, että tapaamme käsityöharratuksen tai käsityötaiteen parissa jatkossakin. Seuraavaksi mennään yhdessä johonkin näyttelyyn ja sen jälkeen syömään.

Kaulaliina merinovillamusliinikankaasta

Tein itselleni viime talvena Tetri Designin maahantuomasta ja myymästä merinovillamusliinikankaasta kaulaliinan. Mieheni ihastui siihen ja pyysi itselleen samanlaisen. Kangasta minulla oli jo varastossa, koska olin tehnyt myös eräälle ystävälleni musliinista vanutetun ja värjätyn kaulaliinan 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi.

Ennen värjäämistä kankaasta pitää  pestä loimilankojen päältä 60 asteessa pois suojaava vahakerros.
Samalla musliinikangas vanuttuu ja kutistuu.
Värjäykseen käytän Wetterhoffin Supralan heikkohappovärejä, joissa happona toimii tavallinen kotitalousetikka. Olen luottavainen, että värit ovat muutoinkin aika ympäristöystävällisiä, sillä viemäriin ei jää yhtään väriä kaadettavaksi, sillä kaikki väri kiinnittyy materiaaliin. Värjäyksen lopuksi värjäysliemi on aivan kirkasta.
Värjäys itsessään on hyvin yksinkertaista puuhaa. Siihen ei tarvita värin sekä apuaineiden eli glaubersuolan ja etikan lisäksi kuin tarkka vaaka, lämpömittari ja kattila.

Supralan väreistä tekemästäni värikartasta mieheni valitsi tuon tummanharmaan lilan, jossa on 25% keltaista (gelb gl) ja punaista (rot gwn) sekä 50 % sinistä (blau glw).

Lyhyesti ja ytimekkäästi värjäys tapahtuu näin:
1. Punnitaan värjättävän materiaalin kuivapaino, esim. 100 grammaa.
2. Lasketaan liemisuhde ja värin ja apuaineiden määrät. 100 grammaa materiaalia liemisuhteella 1:30 tarkoittaa 3 litraa nestettä. Glaubersuolaa käytetään 7% materiaalin painosta, eli kun on sata grammaa villaa, tarvitaan 7 grammaa glaubersuolaa. Etikan määrä on  5 ml/nestelitra. Tärkeintä eli värijauhetta kuluu todella vähän eli 0,1-3 % materiaalin painosta. 1% väri tarkoittaa siis 100 grammalla villa yhtä (1) grammaa väriä. Tuo värikartta on tehty 1 %
3. Sekoitetaan aineet pieneen tilkkaan lämpimää vettä ja kaadetaan kädenlämpöiseen liemeen. Lisätään märkä materiaali kattilaan.
4. Nostetaan liemen lämpötila noin puolessa tunnissa noin 95 asteiseksi ja pidetään siinä tunti. Sekoitetaan hyvin varoen.
5. Materiaali jäähdytetään väriliemessä esim. yön yli.

Alussa oli valkoista merinovillamusliinia 220 cm x 40 cm.

60 asteisen pesukonevanutuksen ja värjäyksen jälkeen kaulaliinan kooksi tuli 180 cm x 28 cm. Tässä väri on 2%

  

Verihelttaseitikkejä

Ensimmäisen kerran elämässäni löysin tänään metsästä verihelttaseitikkejä. Voi sitä tunnistamisen riemua, kun tajusin, että tämä se on... Olen tähän asti kerännyt lohisientä ja kuvitellut, että se on verihelttaseitikki. Onhan sekin vähän vaaleanpunainen alta. Minun sienimetsässäni tuntuu vain kasvavan enemmän veriseitikkiä kuin verihelttaseitikkiä.

Tämä on siis verihelttaseitikki

Coloria.net:

Dermocybe semisanguinea Verihelttaseitikki

[ruotsi rödskivig spindling]

Suomessa yleinen sieni mäntymetsissä, poronjäkälän, mustikan ja puolukan joukossa; se on selvästi veriseitikkiä suurempi. Ei ole myrkyllinen. Verihelttaseitikin heltat ovat verenpunaiset, mutta lakki on nuorena oliivinvihertävä ja vanhempana ruskea; jalka on keltainen. Ilman puretusainetta saadaan oranssinruskeaa, punaista, alunapuretuksella oranssinpunaista ja punaista, kromilla kanelinruskeaa, kuparilla oranssinkeltaista, lohenväristä, punaruskeaa, raudalla harmaanruskeaa, purppuranmustaa. Joissakin ohjeissa neuvotaan erottelemaan jalka ja lakki ja käyttämään ne erikseen. Käytetty mm. Skotlannissa.

Ja tässä lohisieni... päältä ja varresta kyllä hiukan punertava, mutta kuitenkin paljon haaleampi kuin verihelttaseitikki ja alta aivan vaalea.

Lamppulasihelmiä

Eilen illalla olimme veljentyttäreni Marjan kanssa taas lasihelmihommissa. Olimme Thuja designin kurssilla opettelemassa lamppulasihelmien tekoa.  Teimme happi-nestekaasupolttimella lasitangosta sulattamalla lasihelmiä. Kivaa oli! Mutta suht rankkaakin se oli, kun neljä tuntia töiden jälkeen keskittyy suht intensiivisesti ihan uuteen, hyvää koordinaatiota vaativaan asiaan. Eli kyllä uni maittoi viime yönä.
Valmiit helmet on jäähdytettävä hitaasti, ja voimme noutaa valmiit helmemme parin  päivän päästä. Erittäin jännää taas nähdä, mitä saimme aikaiseksi. Likimainkaan pyöreää helmeä en saanut vielä aikaiseksi. Mutta olen jo tähän ikään (53 v.) hyväksynyt sen, että mitään ei opi harjoittelematta, ....varsinkaan kädentaitoja.
Lasissa on kuitenkin jotain kovin ihmeellistä ja jatkan kyllä ihan varmasti pyöreän helmen tavoittelua. Ilmoitin meidät jo seuraavalle kurssille marraskuussa.

Ensimmäiset lamppuhelmeni...

Veriseitikkejä

Metsät ovat nyt täynnä sieniä! Enkä pysty olemaan pois metsästä, sillä olen joskus lapsuudessani saanut keräilykärpäsen pureman. Olen suorastaan addiktoitunut marjastukseen ja sienestykseen. Metsään menemisen halu on niin polttava, että osaan eläytyä siihen, miltä johonkin aineeseen koukussa olevasta tuntuu. Sitä on saatava, sienestystä...
Tänään sain syötävien sienten (tatteja, lampaankääpiä, rouskuja ja jopa suppilovahveroita) lisäksi ihan kunnon saaliin värisieniä, veriseitikkejä.


Veriseitikkejä...

ja lampaan raakavillaa, jotka aion syksyn aikana prosessoida yhdeksi tuotteeksi.

Coloria.net

Dermocybe sanguinea Veriseitikki (Cortinarius sanguineus)

Kokonaan tummanpunainen, pieni ja hento sieni (lakin läpimitta korkeintaan 3 cm), ei ole myrkyllinen. Suomessa melko yleinen; sammaleen joukossa kuusimetsässä. Ilman pureusainetta oranssia, ruosteenpunaista, jäätyneestä tai mätääntyneestä sienestä punaviolettia. Alunalla punaista ja punaoranssia, jäätyneestä tai mätääntyneestä tummanpunaista. Tinalla kirkkaanpunaista, jäätyneestä tai mätääntyneestä viininpunaista. Kuparilla sekä tuoreesta että jäätyneestä tai mätääntyneestä sienestä kanelinruskeaa, syvää punaruskeaa. Raudalla violettia ja ruskeaa, violetinmustaa, jäätyneestä tai mätääntyneestä mustaa. Käytetty mm. Skotlannissa.

Rukki on päässyt uuteen kotiin

Tämmöisillä postimerkeillä se tuli turvallisesti Hollannista Helsinkiin

Puoliso auttoi kokoamisessa ja minä heti yrittelemään kehräämistä.

Ja kyllähän se välillä katkeilee...

Välillä piti vähän karstata

Louet S10 rukkia odotellessa...

Menin ja ostaa räväytin eBaysta käytetyn hollantilaisen Louet S10 pystyrukin. Sain tartunnan, kun luin netistä kaiken mahdollisen rukkeja koskevan. Tuota Louet -rukkia tuntuivat monet kehuvan sopivaksi sekä aloittelijoille että taitavimmillekin kehrääjille. Eikä se tuntunut vallan kalliiltakaan. Huolletuksikin myyjä sitä mainosti. Nyt odotan kieli pitkänä, että postista tulisi ilmoitus noudettavasta paketista.

Tämän näköistä uutta tuttavuutta odottelen:

Rukkiasiaa

Onpa uusimmassa Ulla - Ekstrassa 2011 hyvä rukkivertailu!

Merinotopsia kehräämässä

Tänään aloitin vuosia kaapissani lojuneen merinotopsin kehräämisen värttinällä. Jonkun verranhan se katkeilee, mutta viime viikonlopun kurssilta ostamani pähkinäpuinen värttinä on aivan ihanan kevyt ja helposti pyörivä.

 

Ja tällaista lankaa siitä tuli... vähän on vielä epätasaista ja kierteistäkin, mutta enköhän minä harjoittelemalla ajanmittaan saa tasaisempaakin lankaa aikaiseksi...