Hattuilua

Tämä viikko oli viimeinen työväenopiston kesähuovutusviikko. Läntisen alueopiston Näyttelijäntien ompeluluokka oli huovutuskurssin käytössä koko kesäkuun. Muiden kurssikiireiden takia minä ehdin hyödyntämään tätä upeaa mahdollisuutta vain kahdella viimeisellä viikolla. Juhannusta ennen valmistui silkkisifonkimekko ja tällä viikolla huovutin kaksi hattua.

Lila-violetti on pelkkää merinotopsia, vihreässä on lisänä silkkipeittoa. Taidanpa kallistua sille kannalle, että yksinkertainen on huovutuksessa(kin) kauneinta. Tykkään kovasti tuosta tupsulakista!

Osaisiko joku muuten vinkata, että mistä saisi ostettua puisen hattutukin?

Valmis sifonkimekko

Tältä mekko näyttää valmiina. Se on kääntömekko, koska ns. nurja puoli on saumoista yhtä siisti kuin toinenkin puoli. Voisin väsäillä näitä jatkossa useammankin, koska mekon tekeminen oli niin kivaa!

Silkkisifonkimekko

Aiemmin kerroin, kuinka suurensin hyväksi testaamani liivimekon kaavan tarkoituksena tehdä mustasta silkkisifongista merinotopsilla kuvioitu kevyt tunika. Tänään sain sen sitten tehtyä valmiiksi.
Merkkasin mekon muodon ja muotolaskokset silkkisifongille mustalla merinotopsilla suoraan muovin alla olevan kaavan päälle. Koristelin mekon ja huovutin sitä hiukan eli siihen pisteeseen, että villa ja silkki tarttui vähän toisiinsa ja  työ oli jo vähän kutistunut. Tässä esihuopavaiheessa leikkasin mekon kaavanosat. Sitten neulasin  kaikki saumat huovutusneulalla, niin että mekko oli koossa. Lopuksi huovutin mekon lopulliseen kokoonsa. Kun mekko on kuivunut, höyrytän ja muotoilen sen. 
Ohje on Tone Tvedtin ja Nina Tvedt Sliperin kirjasta Villaa, vettä ja saippuaa : moderneja huovutusideoita. 

Värjättyä silkkiä ja koruja

Toissa viikolla olin sekä luonnonvärikurssilla että kesäkoru-kurssilla.
Niiltä kursseilta kuvassa on tervalepän "kävyillä" värjättyä silkkiä sekä kontaktiktivärjäyksellä puna- ja keltasipulilla värjättyä silkkiä. Rannekorussa harjoittelin helmitöiden tekemistä. Materiaalina olivat yhdestä kirpputorilta löytämästäni kassista puretut pikkuiset puu- ja kuparihelmet. Kaulakoruun käytin vanhan, ison vetoketjun lukon, joka on mielestäni kaunis sekä pari omatekemää lamppuhelmeä ja muutaman osto-siemenhelmen.

Kehräysharjoituksia, osa 2

Kehräysharjoitukset etenevät. Tässä on jotain pitkävedon tapaista... siis olisiko tämä modified long-draw?

Mummon nojatuolit, kurssipäivä 4.

Ylpeänä voin kertoa, että saimme sittenkin molempien tuolien jouset tänään sidottua. Aamulla oli hiukan epäuskoinen fiilis, että mahtaako tuo onnistua, mutta niin me vain teimme sen. Tosin kurssin ope oli neuvoineen ja aika auttavinen käsineen apuna, mutta silti! Tänä oli valitettavasti vain kurssin viimeinen päivä eli nyt pitäisi etsiä uutta kurssia, jossa saisimme projektimme edistymään. Monta työvaihetta olisi vielä tekemättä. Kunnioitus verhoilijoiden ammattikuntaan kohtaan kasvoi kurssilla huimasti. Se on hieno käsityöammatti, jossa on monipuolisen kädentaitojen hallinnan lisäksi tiedettävä kulttuurihistoriasta ja huonekalumuotoilusta. Tuommoista tuolia ei nimittäin kannatta verhoilla ollenkaan, jos sitä ei tee tuolin historiaa kunnioittaen.

Mummon nojatuolit, kurssipäivä 3.

Tänään naulasimme pohjaristikon ja jousien väliin satulavyöt. Ne toimivat äänenvaimentimina, etteivät metallit kilise yhteen. Säkkikangastakin olisi voinut samassa tarkoituksessa, mutta satulavyö on aloittelijalle helpompaa, koska sen raoista pystyy verhoilun aikan kurkkaamaan jousistoa. Ompelimme jouset kiinni satulavöihin ja pohjalankojen risteyksiin. Se oli myös ensimmäinen tutustuminen verhoilijoiden käyrään neulaan. Iltapäivä oli jo pitkällä, kun olimmme vaiheessa jousien sidonta. Tuntui mahdottoman vaikealta, mutta osasyynä siihen oli ilmeisesti - toivottavasti - väsymys. Jatketaan harjoitusta huomenna uusin voimin. Se on tämä kurssin viimeinen päivä. Sääli! Juuri, kun pääsimme vauhtiin.