Navajo-kertaamista

Heikki kuvasi, kun Navajo-kertasin kehräämääni lankaa. Mielestäni tuosta näkyy aika selvästi silmukka, joka on homman juju.

Silkkisifonkimekkoa tekemään

Kesähuovutuksessa suunnitelmani on tehdä liivimekko/tunika musta silkkisifongista. Kuviot tulevat lilan erisävyisestä silkkimerinotopsista. Kappaleet tehdään kaavan mukaan. Saumakohtiin laitetaan merinotopsisuikaleet, jotka neulataan esihuopavaiheessa yhteen. Ihan uusi tekniikka minulle. Jännää.
Minulla on sopiva liimekon kaava, jolla olen ommellut itselleni pari liihametta. Olen suurentanut kaavan etu- ja takakappaleet 1.4 kutistumiskertoimella, jonka sain mallitilkustani.
Kaavan suurensin piirtämällä ensin yhden suorakulmion peruskaavan reunojen ääripisteiden mukaan. Sitten merkitsin suorakulmion keskipisteen piirtämällä kulmasta kulmaan viivat. Toisen suorakulman piirsin lisäämällä 1.4 kertoimen jokaiseen keskipisteeseestä mitattuun viivaan. Sitten piirsi viivat keskipisteestä jokaisen kaavasta erottuvan kohdan kautta suuremman suorakolmion reunaan, esim keskipisteestä olan reunan kautta suuremman suorakulmion reunaan. Sitten mittasin matkan viivaa pitkin keskipisteestä normaalikokoisen kaavan reunaan ja kerroin sen taas 1.4 ja merkitsin matkan viivalle. Näin kävin lävitse kaikki kohdat,  että suurennettu kaava hahmottui kaavapaperille. Ei ollut kauhean vaikeaa.

Mallitilkku on tämän näköinen. Toivottavasti saan silkkisifongin pysymään ehjänä.

Tervalepän kävyt värjäävät

En sitten malttanut olla kokeilematta omatoimisesti jo ennen luonnonvärikurssia tervalepän kävyllä värjäämistä. Halusin myös kokeilla omien käsinkehräämiäni ja karstaamiani lankojen värjäytyvyyttä kasviväreillä.

Keitin ensin noin 280 grammaa käpyjä 1,5 tuntia. Sitten siivilöin ne ja laitoin väriliemen jäähtymään.

Langat  olivat vielä  purettamatta, joten päätin tehdä sen tähän väliin. Tein sen Tetrin verkkolehden ohjeen mukaisesti: kun lankoja on 98 grammaa,  alunaa tulee 12 grammaa ja viinikiveä 4 grammaa. Vettä on silloin kattilassa 5 litraa. Lisäsin alunaliemeen myös 0,5 grammaa koinsuoja-ainetta. Langat lisäsin, kun vesi oli noin 40 asteista. Tässä vaiheessa nostan kattilan lämpöä hitaasti 90 asteeseen ja siinä lämpötilassa lankojen pitäisi olla suht rauhassa ja vain varovasti liikutellen runsas tuntia.

Illalla aloin hitaasti nostaa väriliemen lämpötilaa. 40 asteen kohdalla tulivat mukaan langat. Kesti ainakin 30 minuuttia ennen kuin keitos oli 90 asteessa. Niissä lämpötiloissa se sai olla runsaan tunnin.   Hämmennellä en juuri uskaltanut, etteivät langat vain huopuisi. Noin klo 23 tienoissa käänsin lieden pois ja jätin langat jäähtymään väriliemeen.

Kuvissa langat ennen ja jälkeen värjäyksen. Olen tyytyväinen kauniiseen kullanruskeaaan.

Lepänkäpyjä

Keräsin eilen luonnonvärjäyskurssia varten tervalepän käpyjä. Värjäyksessä käytettävät ovat edellisvuotisia ja maahan pudonneita. Pieniä ovat ja piilossa lehtien alla. Mutta vaiva luultavasti kannattaa, ainakin kurssin open lankanäytteiden perusteella. Ne olivat niin kovin kauniin ruskeita.

Sain taas karstamyllyn lainaksi ensi viikoksi, joten kehrättävää pitäisi kohta syntyä vauhdilla. Aion värjätä kesäkuun kurssilla omia kehräyksiäni.

Samaan aikaan pyörii huovutuskurssi mielessä. Siellä suunnittelen tekeväni silkkisifonki-merinotopsitunikan. Kävin jo ostamassa mustaa silkkisifonkia ja muutaman pikku topsin violetin sävyisiä villoja. Kotona jo olleiden kanssa minulla on nyt neljää eri sävyä.

Villat pesty

Tänään pesin vihon viimeiset raakavillat syksyllä saamastani liki kymmenen kilon raakavillaerästä. Pahnan pohjimmaisiksi olivat tietysti jääneet kaikkein roskaisimmat! En edes jaksanut nyppiä niistä kaikkia männynneulasia pois. Toiveikkaana ajattelen, että kyllä ne roskat sitten karstatessa karisevat. Tuon satsin karstaus on kyllä sitten pakko tehdä pihalla.

Nyt vain pitäisi saada villaa karstattua ja lankaa kehrättyä, sillä onnistuin pääsemään tänä kesänä kahdellekin työväenopiston kasvivärjäyskurssille.  Mieluummin tietysti värjäisin omia lankojani. Helsingin kurssi on kesäkuun alussa ja Vantaan elo- syyskuun vaihteessa.

Jonkun verran minulla on jo kehrättynä lankoja, mutta eivät nämä riitä kuin alkuun.
Siispä pois koneen äärestä ja kehräämään!

Pitkää vetoa

Opettelen par'aikaa kehräämään pitkällä vedolla. Vähitellen se alkaa sujua. Mielellään se toinen käsi kuitenkin aina hakeutuu avuksi kiskomaan kuitua, mutta on vain luotettava siihen, että kuidut kyllä kiertyvät toistensa ympärille ilman minun venytysapuanikin. Olennaista kai on olla puristamatta kädessä olevaa villaa. Täytyy vain antaa rukin viedä kuitua lepereestä.
Tässä on aiheesta pari mainiota videota Youtubesta. Näiden avulla käsitin, mitsä pitkässä vedossa on kyse. Ehkäpä opin itsekin homman jossakin vaiheessa niin hyvin, että siitä voidaan tehdä oma videonsa.

Woollen Longdraw - for handspinning

longdrawjames spins longdraw
Eikö tämä poika olekin ihana. Kehräyksen Jamie Oliver!

Oi ihana kesä!

Vihdoin alkoi kauan odottamani vuorotteluvapaa. Olen viisi kuukautta vapaa tekemään ihan, mitä haluan!

Ja minä tiedän, mitä haluan: kehrätä, värjätä, huovuttaa, sulattaa lasia, verhoilla pari mummon nojatuolia, siirtää valokuvia kankaalle ja lukea monta kirjaa. Lisäksi on vielä kasvimaa ja Kivinokka ja vadelmien, mustikoiden ja sienien  keruuta. Mutta ei silti kiire minnekään. Teen sitä, mikä milloinkin huvittaa, enkä mitää velvollisuudesta.

Voi onnea ja puhasta lampaan villaa, joka odottaa karstaamista ja kehräämistä ja värjäämistä!

Värin poistoa kloritella

Iida tuunasi farkkupaita kloritella. Peace-merkki oli tehty maalarinteipillä. Lisänä oli vähän batiikkisolmuja. Paita likosi ämpärissä kloritessa noin 15 minuuttia. Paita ei ole ollenkaan hullumpi. Ja ihaninta oli taas se jännittävä hetki, kun tutkittiin, että mikä oli lopputulos.

Kehräysharjoituksia

Tietoisen läsnäolon harjoittelua kehrätessä

Olen kevään ajan käynyt työväenopistossa mindfulness-kurssilla. Huomasin, että voin yhdistää tietoisen läsnäolon harjoittelun hyvin kehräykseen. Läsnäolo olisi hyväksi tässäkin, varsinkin, kun minulla on tapana saada lankaa liikaa kierrettä. Nyt on tavoitteeni kohdistaa kehrätessäni ajatukseni vain siihen, mitä olen tekemässä eli olla koko ajan läsnä kehrätessäni ja pitää samalla kehruuvauhti sopivan hiljaisena. Se on vaikeaa, sillä ajatukseni karkaavat niin helposti omille teilleen ja jalka alkaa polkea nopeammin ja nopeammin... mutta se harjoitus onkin huomioida ajatuksensa, joihin on vajonnut ja palata aina takaisin tietoiseen nykyhetkeen.

Kehrään tänään sunnuntaina, 1. pääsiäispäivänä, valkoista villaa. Sitähän minulla riittää. Olen pessyt lähes kaiken siitä yhdeksästä kilosta raakavillaa, jonka sain syksyllä.

Karstamyllyllä karstatut ovat mukavia kehrätä.

Aarrekartta toteutuu...

Toukokuun alussa jään viideksi kuukaudeksi vuorotteluvapaalle. Ihanaa!
Syksyllä 2010 etsin lehdistä kuvia, jotka parhaiten kuvaisivat unelmiani. Liimailin ne kartongille aarrekartaksi haaveistani ja nyt aarrekartta  toteutuu: Viiden kuukauden ajan VAPAUS tehdä sitä, mitä itse haluan: värjätä, kehrätä, huovuttaa, nauttia elämästä!

Kierrettä langassa

Innostuin taas kehräämään itse pesemiäni ja värjäämiäni ja sitten karstaamiani lepereitä. En ole vielä punninnut tuotoksiani, mutta epäilisin lankaa olevan runsaat 50 grammaa. Vyyhti on nyt kuivumassa. Toivoisin, että edes osa liiasta kierteestä häviäisi. En oikein osaa vieläkään kiristää rullavetoisen rukkini jarrua oikein, että kierrettä ei tulisi niin kovasti. Todennäköisesti kehrään jarru liian löysällä ja tuloksena turhan kova vauhti. Mutta harjoittelijahan minä vasta olenkin tällä kehräämisen saralla.

Karstatut lepereet odottavat pärekorissa kehräystä.

Samat villat kehrättynä ja navajo-tyyliin karstattuna kolmisäikeiseksi langaksi.

Huopamatto

Työteliäs huopamaton huovutusviikonloppu on takana. Teimme Marjan kanssa suomenlampaan villasta ja merinoneulahuovasta maton, jonka alkukoko oli 180cm  x 300 cm. Käsinhuovutuksen jälkeen se on nyt vajaat puolitoista metriä leveä ja valmis lähtemään huopatehtaalle koneellisesti tiiviiksi vanutettavaksi. Valmiin maton olisi tarkoitus olla 140 cm x 180 cm. Villaa siinä on noin 800 grammaa/neliömetri.
Uskokaa pois, että tuollainen runsaat kaksi kiloa vettä hyvin imenyttä villaa, on melkoisen raskasta käsitellä! Eilen asettelimme ensin villoja pari tuntia ja sen jälkeen huovutimme neljä tuntia. Tänään huovutimme vielä toiset neljä tuntia. Tunnustaa täytyy, että kropassa tuntuu.

Mutta kyllä siitä tuli hieno! Molemmat olemme tyytyväisiä.

Marja luonnoksessa esiintyy iloinen portugalinpodengo Viola.

Tässä vaiheessa villat on aseteltu ja seuraavaksi se pitäisi varovasti kastella ja alkaa huovutus.

Marja sitoo bambuverhoa tiukalle rullalle.

Tältä matto näyttää ennen huopatehtaalle lähettämistä.

Tällaiselta matto näyttää valmiina. Kokoa on 137 cm x 230 cm. Marja aikoo ripustaa sen seinälle.

Huopamattokurssia odotellessa

Pari vuotta sitten olin työväenopiston huopamattokurssilla. Heikki oli apuna rullaamassa mattoa, sillä ison, märän maton käsittely on todella raskasta. Matto vanutettiin tehtaalla valmiiksi. Nyt olen menossa kurssille Marjan kanssa. Teemme Marjalle maton. Jännä nähdä, minkälaisen maton hän suunnitelee.

Mattoni koko on 200 x 120 cm. Alkuperäiset mitat olivat 300 x 180 cm. Villaa siinä on n 2,2 kiloa. Oranssit liskot ovat neulahuopaa, vihertävät  värjäämääni harsopellavaa.

Navajo-kertaaminen

Tänään kertasin värjäämistäni villasta kehräämääni lankaa. Tämä oli ensimmäinen valmiiksi kehrätty erä ja kaikinpuolin kokeilua vielä. Aikaisemmassa värjäysbloggauksessani kerroin, että villasta lähti värjäyksessä kaikki lanoliini. Tein sille Sari Varilon kirjassaan Kehrääjän kirja neuvoman öljyämisen oliiviöljyliuoksella. Olihan se helpompaa kehrätä öljyämisen jälkeen.
Kertasin langan 3-säikeiseksi. Tässä on hyvä youtube-videolinkki Navajo-kertaamiseen.
Jännä nähdä minkä näköistä lanka on viimeistelyn jälkeen, eli, kastelun ja kuivatuksen jälkeen. Pieni paino (käytän tähän suihkepulloa) vyyhdin alapäässä tasaa varmasti hiukan ylimääräistä kierrettä.

Solmubatiikilla kuvioitu villahuivi

Ihana työkaveri jää eläkkeelle ja tarvitsin hänelle läksiäislahjan.
Löysin kaapista vaalean lilaksi joskus reaktioväreillä pesukoneessa värjäämäni villakankaan palan. Pesukonevärjäyshän ei ole kovinkaan järkevää villalle, sillä villa tarvitsee korkean lämpötilan kiinnittyäkseen. Nyt sitten jatkoin värjäämistä oikeilla villaväreillä. Kuvioin kankaan solmubatiikilla. Tiukoilla solmuilla sain kankaaseen stabiloitua myös hiukan muotoa. En sitten raaskinut silittää batiikkikohtien ihania ryppyjä pois. Käytössä ne varmasti siliävät, mutta ainakin näin alkuun, ne ovat mielestäni kaunis lisäefekti huivissa.

Pullon katkaisu

Sain työkaverilta kaksi sinistä tyhjää pulloa. Liekö niissä ollut jotain sherry-juomaa...
Mukava yllätys oli se, että lasi on läpivärjättyä eikä vain päältä.
Heikin kanssa yhteistyössä katkaisimme pullon. Heikki ruuvasi kiristimen sopivalle korkeudelle ja teki lasiveitsellä kiristimen yläreunaa pitkin suoran viivan pullon ympäri. Minä lämmitin kynttilällä viivakohtaa ja laskin sitten pullon lavuaariin kylmään veteen. Ja naps, siinä meillä oli lasimaljakko. Hiukan tarvittiin vielä märkähiomapaperia ja hiomista lavuaarissa, että reunan liika terävyys hävisi.

Käsityötaiteen perusopetuksesta

Viime keväänä sain päätökseen käsityötaiteen perus- ja syventävät opinnot Helsingin kaupungin työväenopistossa. Tuosta, noin viisi vuotta kestäneestä, hyvin antoisasta periodista kumpuavat paljolti nykyiset työni. Kaihomielin rupesin muistelemaan ryhmäämme ja opettajia ja kaikkea sitä, mitä teimme, kun luin Kristinen prossessiportofoliota perusopinnoista.
Sormet alkoivat syyhyttää saada tuota Wetterhoffin villaa käsiinsä. Kristine on tehnyt siitä hyvin satumaisen ja oman näköisensä huivin.

Jostain muistini sokkeloista palautui yht'äkkiä mieleeni, että en ollut muistanut joulukuussa määräaikaan mennessä vastata käsityötaiteen opintojen palautekyselyyn. Kyselyä ei enää ollut. Noloa! Niin paljon minä niistä opinnoista sain: itsevarmuutta, ongelmanratkaisutaitoa, luovuutta, samanhenkisiä ystäviä. Jo ennen opintojankin tein kyllä paljon käsitöitä, mutta ne olivat etupäässä valmiiden ohjeiden mukaan tehtyjä. Käsityötaiteen opintojen kautta löysin oman käsityöllisen  ilmaisutapani - oman tunnistettavan kädenjälkeni. Haluan nykyään itse suunnitella alusta loppuun sen mitä teen. Olen huomannut, että ne työt, jotka olen suunnitellut ja tehnyt vaihe vaiheelta itse, ovat minulle kaikkein rakkaimpia.
Voin jopa sanoa, että opinnoista on ollut hyötyää työelämässäkin, sillä esimiestyössäni tarvitsen aina välllä luovaa ongelmanratkaisutaitoa. Ainakin ajatukset ovat käsillä tehdessä olleet aivan muualla kuin työpaikan ongelmissa. Ja se on aina hyvä ja terve asia.
Oma päiväkirjani Katrin tuliterästä taottua Helsingin työväenopiston käsityötaiteen perusopetuksen syventävien opintojeni päättötyön tekemisen vaiheista keväällä 2011.

Korvaläpät

Piti saada uudet korvalaput, sillä pudotin ihanat edelliset lampaankarvaiset korvaläpät jonnekin Tallinnaan...
Nämä uudet ovat kylläkin vanhat, käytössä kulahtaneet korvaläpät, jotka uudistin huovuttamalla läppäosan päälle Piikun neulattua ruska-huopalevyä.

Karstausta

Värjättyjen villojen karstaus etenee. Kehräämistäkin olen jo kokeillut. Hiukan liian kuivilta värjätyt villat tuntuivat. Tein Sirpa Varilon Kehrääjän kirjan öljyämisohjeen mukaisen liuoksen, jossa oli 1/3 öljyä ja 2/3 vettä. Sumuttelin sitä villoihin ja laitoin ne muovipussiin pariksi päiväksi. Villat tuntuivat sen jälkeen  kehräämisvaiheessa paljon mukavimmilta.

Villan värjäystä

Pistin pesemiäni villoja värikattilaan. Tarkoituksena on yrittää tehdä karstamyllyllä sellaista tumma-luumu-roosa yhdistelmää. Saapa nähdä minkälainen lanka on lopputuloksena. Värjäsin taas Supralanilla. Minulla ei ole kunnollista tarkkuusvaakaa, joten nuo värit on tehty summittaisesti. Kummassakin on 50 % keltaista, 25% molempia punaista ja sinistä %. Villaa oli molemmissa 200 grammaa ja väriä vaaleammassa 2 grammaa, tummemmassa 6 grammaa. Apuaineina ovat glaubersuola ja etikka.

Lisää kuvia tulee, kun saan villat karstattua ja pääsen kehräämään niitä.

Karstamyllyllä

Sain Kehrääjien killan karstamyllyn viikoksi lainaan. Heikin piti ensin hiukan tuunata minulle pöytää, sillä meiltä ei oikein löytynyt sopivaa pöydänkulmaa myllyn tukevaan kiinnittämiseen. Puulevyn ja puristimien avulla semmoinen syntyi.

Sopiva kerrallaan karastattava määrä villaa tuntuu noin 20 grammaa.

Kuitu alkaa kehruuvalmista, kun olen kierrättänyt sen kolme-neljä kertaa myllyn kautta.

Testasin jo eilen onnistuuko itse pesemieni raakavillojen kehruu, sillä pelkäsin, että olen pessyt kaiken lanoliinin pois villasta. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut käynyt, sillä villaa sai kehrättyä aivan mainiosti.

Korvikset lamppuhelmistä

Sateisena sunnuntai ryhdyin askartelemaan korviksia parin viikon takaisella lamppuhelmirupeammalla syntyneistä helmistä. Tuntuu, että lamppuhelmien pyörittely olisi hiljakseen kypsynyt alitajunnassani sen puolentoista kuukauden aikana, joka ensimmäisen ja toisen lamppuhelmikerran välissä oli, sillä tällä toisella kerralla onnistuin heti tekemään melko pyöreitäkin helmiä. Ehkä kolmannella kerralla pystyn sitten jo kiinnittämään huomiota helmien ulkonäköönkin.
Kunnollisia pihtejä korviksien tekoon ei oikein ollut, mutta onneksi hopeoitu lanka taipui huonommillakin työkaluilla.

Raakavillaa pesussa, osa 2

Kolme ämpärillistä villaa oli yön yli liossa kylppärissä. Myöntää täytyy, että onhan se aikamoinen työmaa pestä niitä. Kolmannen ämpärin kohdalla väsyin ja lykkäsin ne pesupussissa pesukoneeseen villanpesuohjelmalle. Jonkun verran ne siellä koneessa kyllä alkavat valitettavasti  huopua.
Joku kirjoitti jollain kehräyssivustolla, että ei tuhlaa aikaansa villan pesuun, koska kehrättäväksi saa ostamalla hienoja valmiiksi karstattuja ja värjättyjä kuituja. Se riippuu niin siitä, mihin aikansa haluaa käyttää. Omalla kohdallani vertaisin tätä marjastukseen. Marjojakin saa kaupasta valmiiksi perattuina ja pakastettuina ja vaikka keitoksi keitettynä. Siinä on kuitenkin minulle se joku ihan oma juttunsa, että saan tehdä koko prosessin itse alusta loppuun. Minä ihan oikeasti nautin tuosta likaisen villan pesusta. Siinä ainakin näkyy kädenjälki!

Tässä vähän kuvaa tilanteesta ennen ja jälkeen... Puhtaat ovat käsinpestyjä.

Romulasista sulatettua

Kävimme eilen hakemassa romulasikurssin aikaansaannokset. Siellä olivat konjakkipullo ja olutpullo sulaneet Aikuisopiston uunissa 700 asteessa ihan uusiksi. Marjan hieno koristeltu pullo hajosi pesussa ja sain siitä tuon kaulaosan itselleni.

 

Tällaisia koruja syntyi sata vuotta vanha ikkunan palasista, vihreän olutpullon palasista, keltaisen lasilautasen palasista...

Näihin kokeilin  dichroid-papereita ja decal kultakuviota. Nyt vain pitäisi hankkia ripustimia ja tehdä näistä kaulakoruja.