lauantai 16. helmikuuta 2013

Naisen elämää



Tulevasta näyttelystämme kertova juliste on Heikin tekemä - Paula Vertainen-Zimmelin kuvasta. Työ on mukana näyttelyssä.

Näyttelyn esittelyteksti on Heidi Halmin:


Naisen elämää -näyttely  Kirnussa 4.3.-28.3

Sirpa Eronen, Heidi Galle, Heidi Halm, Inkeri Holopainen, Katri Kananen, Katja Salmi, Tuula Vuokkomaa ja Paula Vertainen-Zimmel

Kokeilevan käsityötaiteen opinnot Helsingin suomalaisessa työväenopistossa yhdisti kahdeksan erilaista ja eri-ikäistä naista niin että vielä opintojen päättymisen ja toukokuussa 2011 pidetyn lopputyönäyttelyn jälkeenkin naiset ovat pitäneet yhteyttä ja tavanneet aika ajoin. Viime kesänä syntyi ajatus uuden yhteisnäyttelyn tekemisestä. Teeman valinta naisen elämästä tuntui luonnolliselta, koska opiskelujen aikana oli käsitöiden tekemisen lomassa eletty niin iloja kuin surujakin.
Näyttely kuvaa naisen elämän kirjoa monella värillä ja materiaalilla. Suurin osa töistä sijoittuu Kirnun näyttelyseinälle erilaisina seinätekstiileinä ja teoksina. Katja Salmi tutkii teoksissaan äideiltä tyttärille siirtyvää henkistä perintöä ja sen vaikutusta naisten elämään. Katri Kanasen työ tarjoaa naisellista kauneutta,  kun taas Sirpa Erosen teos kertoo elämän kerroksellisuudesta ja kauneuden katoamista. Heidi Galle miettii naisen ehtiväisyyttä omassa teoksessaan Kuin kissan yhdeksän henkeä ja Irkeri Holopainen käsityönperinteitä ryijy-työssään.
Heidi Halm kuvaa omassa työssään naisen sisäistä maailmaa kun kylmyys tulee ja pimeys laskeutuu.
Osa näyttelytöistä sijoittuu lasivitriiniin. Vitriinissä näkee Paula Vertainen-Zimmelin Kaunottaren ja hirviön, sekä Tuula Vuokkomaan itse sitomiaan kirjoja. Tekemistään Tuula kuvaa siten että
tarve tulee usein tilanteissa, joissa jokin elämässä muuttuu tai päästän vanhasta irti. Kuvaan mieluiten eri tekniikoita yhdistelemällä tunnetiloja ja asioita, joita on vaikea pukea sanoiksi.


Mummon nojatuolit, osa 11


Tuolit etenevät omaa tahtiaan. Tuoleja on todellakin taas kaksi. Kuultuaan, että meillä on toinenkin verhoilua odottava tuoli, opettaja käski ottaa toisenkin tuolin mukaan. Muuten emme kuulema saa tuoleista samanlaisia. Ja tosi on. Olemme tuoli numero kakkosen perustustusta tehdessämme ahkerasti vertailleet perustuksen korkeutta ensimmäiseen. 
Sitä jaksan ihmetellä, kuinka autaasti olen unohtanut tuon ekan tuolin eri vaiheet. Ihan niin kuin olisi taas ensimmäistä kertaa tekemässä. Kaiken joutuu taas kysymään opettajalta.
















Solmut ovat niiiin vaikeita!