lauantai 24. syyskuuta 2011

Kehräämistä demoamassa

Tänään olin Lammas saapuu Vuotaloon -tapahtumassa demoamassa viiden tunnin ajan rukilla ja värttinällä kehräämistä. Mielenkiintoista ja antoisaa oli satojen rukkia ihmettelemään pysästyneiden lasten ja heidän vanhempiensa ja varsinkin liikkeellä olleiden vanhojen ihmisten kanssa seurustelu. Vanhat ihmiset muistelivat, kuinka heillä ennen kotona kehrättiin. Moderni rukki oli monille aivan uusi tuttavuus ja siinä riitti ihmettelemistä. Kyllä he sitten uskoivat, että kierteen saaminen kuituun on ideana kaikissa rukeissa ja se onnistuu sekä perinteisellä että modernilla rukilla.
Tuo näytöskehrääminen oli niin kivaa puuhaa, että tekisin sitä mieluusti uudestaankin. Toivottavasti joskus tarjoutuu mahdollisuus. On tosi kiva päästä näyttämään ihmisille sellaista taitoa, josta ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita.
Kässäkaverini viime keväänä päättyneistä käsityötaiteen opinnoista demosit neula- ja märkähuovutusta. Oli tosi kiva taas tavata heitä. Olemme sopineet, että tapaamme käsityöharratuksen tai käsityötaiteen parissa jatkossakin. Seuraavaksi mennään yhdessä johonkin näyttelyyn ja sen jälkeen syömään.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kaulaliina merinovillamusliinikankaasta

Tein itselleni viime talvena Tetri Designin maahantuomasta ja myymästä merinovillamusliinikankaasta kaulaliinan. Mieheni ihastui siihen ja pyysi itselleen samanlaisen. Kangasta minulla oli jo varastossa, koska olin tehnyt myös eräälle ystävälleni musliinista vanutetun ja värjätyn kaulaliinan 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi.

Ennen värjäämistä kankaasta pitää  pestä loimilankojen päältä 60 asteessa pois suojaava vahakerros.
Samalla musliinikangas vanuttuu ja kutistuu.
Värjäykseen käytän Wetterhoffin Supralan heikkohappovärejä, joissa happona toimii tavallinen kotitalousetikka. Olen luottavainen, että värit ovat muutoinkin aika ympäristöystävällisiä, sillä viemäriin ei jää yhtään väriä kaadettavaksi, sillä kaikki väri kiinnittyy materiaaliin. Värjäyksen lopuksi värjäysliemi on aivan kirkasta.
Värjäys itsessään on hyvin yksinkertaista puuhaa. Siihen ei tarvita värin sekä apuaineiden eli glaubersuolan ja etikan lisäksi kuin tarkka vaaka, lämpömittari ja kattila.

Supralan väreistä tekemästäni värikartasta mieheni valitsi tuon tummanharmaan lilan, jossa on 25% keltaista (gelb gl) ja punaista (rot gwn) sekä 50 % sinistä (blau glw).



Lyhyesti ja ytimekkäästi värjäys tapahtuu näin:
1. Punnitaan värjättävän materiaalin kuivapaino, esim. 100 grammaa.
2. Lasketaan liemisuhde ja värin ja apuaineiden määrät. 100 grammaa materiaalia liemisuhteella 1:30 tarkoittaa 3 litraa nestettä. Glaubersuolaa käytetään 7% materiaalin painosta, eli kun on sata grammaa villaa, tarvitaan 7 grammaa glaubersuolaa. Etikan määrä on  5 ml/nestelitra. Tärkeintä eli värijauhetta kuluu todella vähän eli 0,1-3 % materiaalin painosta. 1% väri tarkoittaa siis 100 grammalla villa yhtä (1) grammaa väriä. Tuo värikartta on tehty 1 %
3. Sekoitetaan aineet pieneen tilkkaan lämpimää vettä ja kaadetaan kädenlämpöiseen liemeen. Lisätään märkä materiaali kattilaan.
4. Nostetaan liemen lämpötila noin puolessa tunnissa noin 95 asteiseksi ja pidetään siinä tunti. Sekoitetaan hyvin varoen.
5. Materiaali jäähdytetään väriliemessä esim. yön yli.

Alussa oli valkoista merinovillamusliinia 220 cm x 40 cm.


60 asteisen pesukonevanutuksen ja värjäyksen jälkeen kaulaliinan kooksi tuli 180 cm x 28 cm. Tässä väri on 2%

  



sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Verihelttaseitikkejä

Ensimmäisen kerran elämässäni löysin tänään metsästä verihelttaseitikkejä. Voi sitä tunnistamisen riemua, kun tajusin, että tämä se on... Olen tähän asti kerännyt lohisientä ja kuvitellut, että se on verihelttaseitikki. Onhan sekin vähän vaaleanpunainen alta. Minun sienimetsässäni tuntuu vain kasvavan enemmän veriseitikkiä kuin verihelttaseitikkiä.

Tämä on siis verihelttaseitikki


Coloria.net:

Dermocybe semisanguinea Verihelttaseitikki

[ruotsi rödskivig spindling]

Suomessa yleinen sieni mäntymetsissä, poronjäkälän, mustikan ja puolukan joukossa; se on selvästi veriseitikkiä suurempi. Ei ole myrkyllinen. Verihelttaseitikin heltat ovat verenpunaiset, mutta lakki on nuorena oliivinvihertävä ja vanhempana ruskea; jalka on keltainen. Ilman puretusainetta saadaan oranssinruskeaa, punaista, alunapuretuksella oranssinpunaista ja punaista, kromilla kanelinruskeaa, kuparilla oranssinkeltaista, lohenväristä, punaruskeaa, raudalla harmaanruskeaa, purppuranmustaa. Joissakin ohjeissa neuvotaan erottelemaan jalka ja lakki ja käyttämään ne erikseen. Käytetty mm. Skotlannissa.

Ja tässä lohisieni... päältä ja varresta kyllä hiukan punertava, mutta kuitenkin paljon haaleampi kuin verihelttaseitikki ja alta aivan vaalea.










maanantai 12. syyskuuta 2011

Lamppulasihelmiä

Eilen illalla olimme veljentyttäreni Marjan kanssa taas lasihelmihommissa. Olimme Thuja designin kurssilla opettelemassa lamppulasihelmien tekoa.  Teimme happi-nestekaasupolttimella lasitangosta sulattamalla lasihelmiä. Kivaa oli! Mutta suht rankkaakin se oli, kun neljä tuntia töiden jälkeen keskittyy suht intensiivisesti ihan uuteen, hyvää koordinaatiota vaativaan asiaan. Eli kyllä uni maittoi viime yönä.
Valmiit helmet on jäähdytettävä hitaasti, ja voimme noutaa valmiit helmemme parin  päivän päästä. Erittäin jännää taas nähdä, mitä saimme aikaiseksi. Likimainkaan pyöreää helmeä en saanut vielä aikaiseksi. Mutta olen jo tähän ikään (53 v.) hyväksynyt sen, että mitään ei opi harjoittelematta, ....varsinkaan kädentaitoja.
Lasissa on kuitenkin jotain kovin ihmeellistä ja jatkan kyllä ihan varmasti pyöreän helmen tavoittelua. Ilmoitin meidät jo seuraavalle kurssille marraskuussa.





















Ensimmäiset lamppuhelmeni...


lauantai 3. syyskuuta 2011

Veriseitikkejä

Metsät ovat nyt täynnä sieniä! Enkä pysty olemaan pois metsästä, sillä olen joskus lapsuudessani saanut keräilykärpäsen pureman. Olen suorastaan addiktoitunut marjastukseen ja sienestykseen. Metsään menemisen halu on niin polttava, että osaan eläytyä siihen, miltä johonkin aineeseen koukussa olevasta tuntuu. Sitä on saatava, sienestystä...
Tänään sain syötävien sienten (tatteja, lampaankääpiä, rouskuja ja jopa suppilovahveroita) lisäksi ihan kunnon saaliin värisieniä, veriseitikkejä.


Veriseitikkejä...

ja lampaan raakavillaa, jotka aion syksyn aikana prosessoida yhdeksi tuotteeksi.



Coloria.net

Dermocybe sanguinea Veriseitikki (Cortinarius sanguineus)

Kokonaan tummanpunainen, pieni ja hento sieni (lakin läpimitta korkeintaan 3 cm), ei ole myrkyllinen. Suomessa melko yleinen; sammaleen joukossa kuusimetsässä. Ilman pureusainetta oranssia, ruosteenpunaista, jäätyneestä tai mätääntyneestä sienestä punaviolettia. Alunalla punaista ja punaoranssia, jäätyneestä tai mätääntyneestä tummanpunaista. Tinalla kirkkaanpunaista, jäätyneestä tai mätääntyneestä viininpunaista. Kuparilla sekä tuoreesta että jäätyneestä tai mätääntyneestä sienestä kanelinruskeaa, syvää punaruskeaa. Raudalla violettia ja ruskeaa, violetinmustaa, jäätyneestä tai mätääntyneestä mustaa. Käytetty mm. Skotlannissa.

torstai 1. syyskuuta 2011

Rukki on päässyt uuteen kotiin

Tämmöisillä postimerkeillä se tuli turvallisesti Hollannista Helsinkiin




Puoliso auttoi kokoamisessa ja minä heti yrittelemään kehräämistä.



Ja kyllähän se välillä katkeilee...



Välillä piti vähän karstata